Kirjoituksia eli Blogi
Tälle
sivulle voit kirjoittaa blogimaisia juttuja
TixiBandin toiminnasta, puhallinmusiikkihar- rastuksesta,
puhallinmusiikista yleensä tai mistä tahansa ajankohtaisesta itse
koetusta, jonka haluat jakaa muiden Tixiläisten ja TixiBandin
ystävien kesken; mielellään tietysti musiikiaiheisesta. Lähetä juttu nettisivuvastaavalle.
Aikaisempien vuosien kirjoituksia: 2010
21.12.2011 Kimmo Nurmi kirjoitti:
Kaukon kanssa konsertissa
Kun TixiBandin kunniapuheenjohtaja pyysi minua viime viikolla mukaansa kuuntelemaan Finnair Pilots Big Bandin konserttia, niin eihän tuosta tarjouksesta voinut kieltäytyä. Kauko Rosenlund on itse asiassa yksi neljästä henkilöstä, joka on ollut perustamassa tätä kokoonpanoa neljäkymmentä vuotta sitten. Aluksi orkesteri toimi soittokuntakokoonpanos- sa, mutta jo neljän viiden toimintavuoden jälkeen muuttui Big Bandiksi.
Tämän illan konsertti oli hieman kaksijakoinen. Toisinaan orkesteri soi upeasti ja hyvällä klangilla. Välillä kuitenkin esiintyi turhan kapeata sektiosoittoa ja esimerkiksi kappaleessa Cuando, cuando, cuando oli aika paljon rytmistä epätarkkuutta. Orkesterin lyömäsoittajat, joita oli kolme, pitivät kuitenkin vaikeimmat paikat bandiä kasassa. Sen sijaan vaikkapa kappale Stardust soi upeasti ja pehmeästi.
Illan solistina toimi Mikael Konttinen, joka on valmistumassa ilmailuopistosta ja sopii siten hyvin orkesteriin. Mikael on taitava ja monipuolinen laulaja ja mielestäni silloin kun Mikael toimi solistina, soi myöskin orkesteri parhaiten. Oli aivan sama lauloiko solisti lattareita tai vaikkapa suomalaisia iskelmiä. Näissä Mikaelin esityksissä oli aistittavissa myös orkes- terin nousevan parempaan sointiin.
Orkesterin kokoonpanosta voisi todeta sen olevan täysimittainen Big Band. Neljä trumpet- tia, neljä pasuunaa, kolme lyöjää, sähköbasso, sähköpiano ja saxofonisektio, josta tällä kerralla puuttui baritonisaxi. Kuitenkin tuo baritonisax kuuluu kokoonpanoon. Orkesteri myös oli näyttävän näköinen komeissa lentäjän uniformuissaan.
Joulu lähestyy ja näinkin hyvän orkesterin ylimääräisenä olisi ollut kiva kuulla jokin joulu- kappale svengaavasti soitettuna, mutta orkesteri piti pintansa ja soitti omaa ohjelmistoaan. Ylimääräisenä kuultiin We´ll Meet Again, joka olikin hieno loppusoitto tälle konsertille.
Yleisöä oli paikalle saapunut vain viitisenkymmentä, mikä oli harmittavan vähän. Ehkäpä joulun läheisyys piti ihmiset kiireisinä ja poissa konsertista. Konserttipaikkana Ilmailu- museon auditorio toimi yllättävän hyvin. Syynä lienee myös se, että tämä porukka osasi soittaa myös hiljaiset nyanssit.
11.12.2011 Kimmo Nurmi kirjoitti:
Joulukonsertti Helsingin vanhassa kirkossa
Tänään kolmantena adventtisunnuntaina kävin kuuntelemassa joulukonsertin, jonka tuotto käytetään lastenklinikan sydänlasten hyväksi. Juuri tämän konsertin kuuntelemiseen oli toinenkin syy, mutta siitä tuonnempana.
Konsertin aloitti viulisti Jaso Sasaki säestäjänään Mikael Kemppainen. He esittivät neljä teosta, josta ensimmäinen Irving Berlinin teos Blues Skis oli ehdottomasti paras. Siinä viulisti soitti kolmeen kertaan saman teeman aina nostaen oktaavilla soittoaan. Lopuksi huiluäänillä esitetty kertaus oli hauskaa kuultavaa. Loput kolme kappaletta olivat aika saman tapaisia. Joululauluiksi en niistä tunnistavat yhtään. Esitys ei tehnyt minuun sen suurempaa vaikutusta. Viulu soi puhtaasti ja säestäjä hoiti työnsä, mutta jouluiselta ne eivät kuulostaneet.
Toisena oli esitysvuorossa sopraano Anna Tuohino säestäjänään pianisti Nelli Erma. Nyt on kyllä, anteeksi vaan, sanottava suoraan, että tämä esitys ei miellyttänyt. Laulaja oli epävarman tuntuinen. Asteikkolaulut olivat epäselviä ja äänen laatu ei vastannut odotuksia soivasta sopraanosta. Sylvian joululaulun korkeimmat äänet olivat kylmän tuntuisia eikä artikuloinnista saanut selvää. Muut kolme kappaletta jatkuivat samaan rataan. Mökit nukkuu lumiset alimmat äänet eivät soineet ja jäivät musikaallisesti makaamaan. Vielä kun lisä- tään, että säestäjän soitto oli konemaisen hakkaavaa on pakko todeta, että ei ainakaan minulla joulumieli tuosta kohonnut.
Tässä välissä soitti urkuri Heikki Ruokonen uruilla Walking in the Air kappaleen. Olisin odottanut enemmän leikittelyä urkujen monipuolisten äänikertojen välille. Urut soivat ajoit- tain mahtavasti, mutta jotenkin jäi sotkuiseksi tämäkin esitys. Tuon esityksen snowman ei kyllä liitoon lähtenyt. Urkujen monipuolisuutta olisi pitänyt enemmän hyödyntää, varsinkin kun oli kuultavissa, että soittajan taitoa Heikillä oli.
Seuraavaksi esiintyivät Roozemanin sisarukset. Ja vihdoinkin myös nousi esiin musi- kaalisuus. Nämä Roozemanin sisarukset, Jan 17-v, Jonathan 14-v ja Rebecca 12-v ovat huippulahjakkaita ja osaavia nuoria muusikoita. Heidän esityksensä olivat illan pelastajia. Kaikki sisarusparven jäsenien esitykset olivat linjassa esitettävään musiikkiin. Puhdasta, kaunista, teknisesti osaavaa ja hienoa yhteissoittoa. Heidän yhteisesityksensä Zdenek Fibichin Poem nosti karvat pystyyn ja väreet juoksivat selkäpiissä. Tuota sisarusparvea on pakko ihailla.
Viimeisenä esiintyjävuorossa oli sopraano Michaela Heimsch. Tätä esitystä olin odottanut koko konsertin. Michaela oli se toinen syy, miksi ylipäätään lähdin tätä konserttia kuule- maan. Myönnän, ettei sopraanolaulajien ääniala ole minun mieleiseni, mutta mahdollinen tuleva yhteistyö Michaelan ja TixiBandin välillä oli niin kiinnostava, että eihän tätä kuuntelu- kokemusta voinut jättää käyttämättä. Helpotus oli suuri kun olin kuunnellut Michaelin ensim- mäisen laulun En etsi valtaa loistoa. Hänen sopraanoäänensä oli hallittu ja pehmeä. Sanoista sai helposti selvää ja lauluääni oli vapautunut ja heleä. Poissa oli turha spendaa- minen äänessä. Myös vibraaton laulaminen ei ollut ylikorostettua, kuten sopraanoilla korkeissa äänissä usein on. Michaelan kaksi seuraavaa laulua, Maria Wiegenlied ja Pie Jesu osoittivat, että osaamista tältä laulajalta löytyy. Michaela oli ehdottomasti tämän konsertin toinen onnistuja Roozemanin sisarusten kanssa. Odotan innolla jo nyt TixiBandin ensi vuoden joulukonserttia, jossa Michaela Heimsch esiintyy orkesterimme toisena solistina.
Konsertti kesti tunti viisitoista minuuttia. Tämän pitempi ei väliajaton konsertti saa ollakaan. Konsertissa oli myös kaksi yhteislaulua, jonka aikana kerättiin kolehti sydänlasten hyväksi. Ulkona odotti aivan erilainen ilma kuin vuosi sitten tähän aikaan. Ilma oli kaksi astetta lämmintä ja vettä satoi. Kävelin kuitenkin autolleni hyvillä mielin. Mieli avautuu aina kuun- nellessa muiden esittämää musiikkia ja tässäkin konsertissa oli myös huippukohtia ja niiden esittäjiä.
3.11.2011 Kimmo Nurmi kirjoitti
TixiBand levynteossa
Kaksi viikkoa sitten ( 15-16.10) nauhoitti TixiBand tulevan CD-levynsä musiikin Oulunkylän Seurahuoneella. Orkesteri teki kolme vuotta sitten edellisen CD-levyn , joten voidaankin kysyä miksi oltiin jälleen levyn teossa ?
Syitä uuden äänitteen tekemiseen on monta. Ensinnäkin. Nauhoitetun musiikin tekeminen on erittäin opettavaa puuhaa. Viime konserttiemme yhteydessä olen saanut useita kyselyjä TixiBandin taltioidusta musiikista. Koska edellinen levymme TixiMix on loppuun myyty, aloin harkita aivan uuden levyn tekoa. Kun sain myöntävän vastauksen edellisien konserttiemme solisteilta mukaan lähdöstä oli levynteon käynnistäminen enää orkesterin hallituksen hyväksyntää vailla. Ja sieltäkin näytettiin vihreää. valoa.
Siispä alkoi uuden levymusiikin suunnittelu ja armoton sovitustyö. Uuden levyn nimeksi tulee ”TixiBand & Kaksi Legendaa” solisteina jazzlegenda Kari Fall ja Suomen tunnetuin näyttelijä Martti Suosalo, jota voidaan pitää myös teatterilavojen legendana. Martille tämä on ensimmäinen kerta kun hän toimii laulajana CD-levyllä.
Musiikin pitää olla viihdyttävää. Se on TixiBandin valtti. Martin ja Karin laulusoolot tulevalla levyllä ovat rautaa ja orkesteri on hyvin menossa mukana. Levyn instrumentaalisolisti Uffe taiteilee hienosti Rauno Lehtisen kappaleen ” On hetki”. Sen lisäksi levylle mahtuu viisi orkesterin omaa numeroa. Kun levyä lähdin suunnittelemaan ajattelin, että jotain yllätyk- sellisesti siellä voisi myös olla. Siispä levylle tulee myös piiloraita, mutta siitä ei sen enempää. Joka levyn ostaa löytää sen kyllä, jos malttia piisaa…
Kävin tänään kuuntelemassa äänittäjämme Jyrki ”Speedy” Saarisen kutsusta levymme lopputulosta, ennen sen menoa levyfirmaan masteroitavaksi. Täytyy todeta, että TixiBandin linja tehdä uusi levy aivan omin voimin turvautumatta ammattimuusikoihin, jotka olisivat miehittäneet tärkeämmät stemmat, oli rohkea. Toisaalta nauhoitusta on pakko juuri siksi kunnioittaa. 30 harrastajamuusikkoa erittäin suuren haasteen edessä. Suomen eturivin tähdet solisteinaan ja kaikki kappaleet uusia sovituksia. Aikaa kaksi päivää ja äänitys- tunteja yhteensä kaksitoista. Tässä ajassa ei edes moni ammattiorkesteri olisi suostunut noin monta kappaletta äänittämään. Mutta me teimme sen. Kaikki kolmetoista teosta siirtyy ensi viikolla levy-yhtiön huomaan ja uuden CD:n levynjulkistamiskeikka on oma joulukonserttimme 4.12.2011 Hämeenkylän kirkossa.
”TixiBand & Kaksi Legendaa -CD” tulee jäämään historiaan orkesterin toiminnassa. Tämä orkesteri ei tyydy laittamaan päätä pensaaseen ja tekemään rutiinikeikkoja, vaan sillä on uskallusta ja osaamista tehdä sellaisia tekoja ja näyttöjä mistä useat muut orkesterit vain unelmoivat. Hyvä yhteishenki ja yrittämisen halu nostavat tämän levyn tekemisen jälkeen TixiBandin askelta ylemmälle tasolle.
10.9.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
Musiikkitalo
Viikko sitten, 4.9., olin hankkinut lipun ensimmäiseen konserttiini Helsingin uudessa Musiikkitalossa. Silloin oli ohjelmassa vanhan musiikin ekspertin Jordi Savalin ja hänen yhtyeidensä teemakonsertti "Jerusalem". Musiikkia kommentoin lopussa lyhyesti. Tämä juttu kertoo ensikokemuksesta uudessa talossa.
Tulin junalla rautatieasemalle ja kävelin postitalon ja sanomatalon välistä Kiasmaa kohti. Käännyin portaille vasempaan ja siitä näkyi uusi Musiikkitalo. Ilta-auringon valossa se oli hillityn kaunis ja sopi maisemaan. Laskeuduin portaat ja kävelin kohti. Missä on sisäänkäynti? Ihmisiä valui hiljakseen ala-ovelle, mutta onko se pääovi? Kävelin lähemmäksi ja päätin nousta loivat portaat Mannerheimintielle.
Portailta katsoin taakse kohti Kiasmaa ja Sanomataloa. Kiasma näytti sopivan mittakaavaan, mutta Sanomatalo oli liian iso. Ratapihalle päin näytti avaralta. Siihen kai tulee vielä taloja. Ihmisiä roikkui siellä ja täällä. Tunsin viihtyväni maisemassa.
Astuin sisään ja huomasin tulleeni levykauppaan. Tuloaula olikin alhaalla, jonne kohta laskeuduin. Ostin ohjelman ja jonotin lipuntarkastukseen. Edessä oli baari ja kauempana kahvila. Ostin kuohuviinin. Mutta mitä ihmettä, se oli puolimakea! Hitto! Onko edes olemassa puolimakeaa cavaa? Miksei missään varoiteta.
Cava-limua litkiessä kului vartti ja kohta piti päästä sisälle. Kovaäänisestä kuului jotain hiljaa ja rätisevästi. Tilat olivat ahtaat. Salin ympäri pääsi kävelemään mutta ulkoseinät olivat kovin lähellä. Kun konsertin olisi pitänyt jo alkaa, tungin ihmisten läpi ovimiehen luo ja kysyin. Teknisiä ongelmia, sanoi. Pommiuhkaus, ajattelin. Taas kuului kovaäänisistä puhetta, josta en selvää saanut. Sitten huomasin ihmisvirran etenevän. Sisään pääsi sittenkin, vartin myöhässä.
Sali oli hieno. Pinnat puuta, mutta ei puun väriä. Sitä onkin saatu jo nähdä! Seinät ja lattiat olivat katsomossa tummat ja näyttämö kerman värinen. Tykkäsin kovasti. Sitten alkoi konsertti. Minulla oli paikka alhaalla vasemmalla. Ei ollut halpa. Mutta ääni kuului hienosti. Musiikki esitettiin puoliakustisesti; varhaiskeskiaikaiset soittimet eivät olleet suunniteltu tälläiseen saliin.
Puoliaika koitti ja alkoi jonotus ulos. Se kesti. Portaat olivat jyrkät ja mutkaiset. Viinitarhassa ei rynnätä vaan hitaasti kivutaan. Mikä siinä, jos vaan ehtii viinibaariin. Kahvilaan oli kymmenmetriset jonot, mutta kukaan ei tajunnut syrjemmällä baaria. Sieltä sain heti lasillisen, mutta viisastuneena en enää cavaa. Aulan tila oli ahtaampi kuin vanhassa Finlandiassa. Katselin ihmisiä enkä omia tuttuja nähnyt. Julkisuuden tutuista bongasin yhden näyttelijän ja yhden kapellimestarin.
Musiikki oli hyvä kokemus. Tunsin Jordi Savalin levyiltä ja live ei ollut pettymys. Euroopan keskiaika ja itämaisuus ovat yllättävän lähellä toisiaan. Läntinen musiikkimme on näistä lähteistä syntynyt ja nopeasti vienyt monet elementit äärilaitaan. Varsinkin harmonia on kokonaan syntynyt varhaiskeskiajan jälkeen. Mutta kummallisen kiehtovaa oli paluu yksiääniseen melodiaan ja primitiivisten soittimien väreihin.
4.8.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
Musiikkia vai pelleilyä
Canadian
Brass rikkoi aikoinaan tyylilajien rajoja soittamalla
taidemusiikin lomassa kevyempää ja sovittaen vaskikvintetille klassisia
teoksia estottomasti. Mnozil Brass lisäsi tähän välillä absurdin rajoja
hipovan lavashown ja vinksahtanutta huumoria. Huumoria oli tietysti
yritetty jo aikaisemmin myös Suomessa, ainakin Otaniemessä päin.
Mnozil Brassin valtavan suosion varjossa yrittää nyt lähes jokainen yhtye tarjota samaa kaavaa. Tänä kesänä Lieksassa italialainen Gomalan Brass oli valinnut tyyliksi oopperaparodian. Täydentäväksi huumoriksi oli valittu kahjot kuulutukset ja mikrofonin kanssa sekoilu. Aluksi ihan OK, mutta pitemmän päälle naurussa oli vääntämistä. Loppulässähdys oli jo lähelä, kunnes aivan lopuksi ja ylimääräisiksi bandi rupesi soittamaan soulia ja rokkia aivan hillittömällä raivolla. Kornisti veti paidan pos ja rupesi huutamaan "I feel good" ja riehumaan aivan kahjosti. Sama meno jatkui vielä pari kappaletta ja pelasti illan.
Kahden vuoden takaisen kilpailuvoittajan, Mediterranean Brass Kvintetin ensimmäinen konsertti oli puhtaasti musiikkia, ellei kökköenglannilla tehtyjä naiveja kuulutuksia lasketa. Ne voivat olla tahattomiakin. Toisen konsertin toinen puoliso oli sitten ehkä huonointa, mitä huumorin alalla on nähty. Oikeasti ei naurattanut.
Muuten tyylipuhtaasti esiintynyt suomalainen Euphoria Brass Sextet sortui yhdessä numerossa teatteriin: trumpetistien kaksintaistelua ei nähty ensimmäistä kertaa. Kyllä tuli ikävä sitä japanilaista kvintettiä toissa vuonna, joka soitti frakeissa ja jonka ainoa koreografia oli jäykkä loppukumarrus.
Mnozil Brassin valtavan suosion varjossa yrittää nyt lähes jokainen yhtye tarjota samaa kaavaa. Tänä kesänä Lieksassa italialainen Gomalan Brass oli valinnut tyyliksi oopperaparodian. Täydentäväksi huumoriksi oli valittu kahjot kuulutukset ja mikrofonin kanssa sekoilu. Aluksi ihan OK, mutta pitemmän päälle naurussa oli vääntämistä. Loppulässähdys oli jo lähelä, kunnes aivan lopuksi ja ylimääräisiksi bandi rupesi soittamaan soulia ja rokkia aivan hillittömällä raivolla. Kornisti veti paidan pos ja rupesi huutamaan "I feel good" ja riehumaan aivan kahjosti. Sama meno jatkui vielä pari kappaletta ja pelasti illan.
Kahden vuoden takaisen kilpailuvoittajan, Mediterranean Brass Kvintetin ensimmäinen konsertti oli puhtaasti musiikkia, ellei kökköenglannilla tehtyjä naiveja kuulutuksia lasketa. Ne voivat olla tahattomiakin. Toisen konsertin toinen puoliso oli sitten ehkä huonointa, mitä huumorin alalla on nähty. Oikeasti ei naurattanut.
Muuten tyylipuhtaasti esiintynyt suomalainen Euphoria Brass Sextet sortui yhdessä numerossa teatteriin: trumpetistien kaksintaistelua ei nähty ensimmäistä kertaa. Kyllä tuli ikävä sitä japanilaista kvintettiä toissa vuonna, joka soitti frakeissa ja jonka ainoa koreografia oli jäykkä loppukumarrus.
1.8.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
Kolmas vaskiviikkoni
Loma päättyi
taas intensiiviseen soittoviikkoon Lieksassa. 36 tuntia
soittoharjoituksia kahdeksassa päivässä, mukana neljä kuusituntista
päivää. Yhdeksältä trumpettien aamulämmittely ja sektioharjoitus, puoli
yhdeltätoista ensimmäinen yhtyeharjoitus. kahdestatoista yhteen tauko
ja sitten kahden tunnin yhtyesoitto. Sitten puolitoista tuntia taukoa
ja trumpettitunti. Kaksi edellistä vuotta olin soittanut
kakkostrumpettia. Nyt päätin kokeilla ykköstä kun vapaaehtoisa ei ollut
monia. Opetellahan pitää sitä mitä ei vielä osaa eikä vain varmistella
oman mukavuusalueen sisällä.
Opettajat ovat parasta mitä Suomesta löytyy. Yhtyettä johtivat vuoroon Sami Hannula, Petri Junna, Jaakko Nurila ja Jukka Viitasaari. Muut ovat ammattikapellimestareita paitsi Viitasaari, säveltäjä joka on katsonut yhden Panulan opetusvideon. Ammattilaisia tai ei, kaikkien johtamistyylit olivat täysin erilaisia. Hannulaa oli ehkä helpoin seurata. Kaikille ammattilaisille oli ominaista, että aina ei saanut selkeitä iskuja jokaiselle tahtiosalle; sellainen tekisi musiikista tarpeettoman kulmikasta vaikka varmistaakin tahdissa pysymisen. Eli on saatava oma sisäinen kello käymään koko ajan ja synkronoitava se kapellimestarin viittomaan. Junnalla oli tapa aloittaa näyttämällä aika isolla viittomalla yhteinen sisäänhengitys ennen aloitusta. Pari kertaa se narrasi minut tulemaan sisään liian aikaisin.
Ohjelmiston teema oli "perinteestä ponnistaen", mikä tarkoitti paria vanhempaa seitsikkokappaletta ja sitten aivan uusia sävellyksiä lähinnä Viitasaaren kynästä. Perinne ja nykyaika olivat läsnä samassa kappaleessa, kun Viitasaari oli sovittanut puhaltimille Emerson Lake and Palmerin version Tshaikovskin Pähkinänsärkijästä: NutRocker. Loppukonsertti alkoi Forsstömin marssilla Castle Park ja päättyi Viitasaaren Nuoriin Leijoniin. Välissä oli Viisi Panulan kansanlaulusovitusta yhteen soitettuna sarjana ja hieno versio Saunavihdoista. Mennyttä aikaa edusti myös Markku Viitasaaren aivan uskomattoman kaunis Valse Melancholique, jossa trumpettisoolon soitti Kotikadusta ja Salatuista elämistä tuttu, niissä roistoa esittänyt, Raimo Rytsy, Lieksan vakiokävijä hänkin. Pääteos oli Viitasaaren Kyllä Iberia Opettaa, kolmiosainen teos trumpetti- ja eufoniumsolisteille ja orkesterille. Solistit olivat Visa Haarala ja Sanna Sorvo.
Trumpetistien aamu alkoi verryttelyllä ja sektioharjoituksilla, joita kävivät vetämässä Miikka Saarinen, Visa Haarala, Lassi Ikäheimo ja itse Allen Vizzutti, joka piti mestarikurssia ja soitti oman resitaalin. Hänestä voi sanoa, että rento ja maanläheinen kaveri; menestys ja kuuluisuus ei ole yhtään noussut hattuun.
RSO:n varaäänenjohtaja Miikka Saarinen oli tänäkin vuonna minun henkilökohtainen opettajani. Pari tuntia kului etydien parissa lähinnä tulkintaan ja fraseerauksen liittyvissä asioissa niin kuin ennenkin. Yhtenä tuntina tutustuttiin Beethoveniin: soitimme läpi 1. sinfonian trumpettistemmat Miikka ykkösessä ja minä kakkosessa. Ja yksi tunti kului Eb-trumpetin salojen selvittämisessä: sitä ei saa yhtään soittaa väkisin vaan hyvin kevyellä otteella ikään kuin suostutellen.
Kokemus ykköstrumpetista oli, että se oli kevyempää kuin pelkäsin. Jos saa ansatsin pysymään kasassa tiiviinä pakettina viivaston yläpuolella, ei se ole juuri sen rasittavampaa kuin kakkosen soitto. Mutta varmemmin on osattava soittaa, koska moka kuuluu helpommin. Tosin näissä seitsikkosovituksiossa osa siitä vastuusta on Eb-kornetilla.
Opettajat ovat parasta mitä Suomesta löytyy. Yhtyettä johtivat vuoroon Sami Hannula, Petri Junna, Jaakko Nurila ja Jukka Viitasaari. Muut ovat ammattikapellimestareita paitsi Viitasaari, säveltäjä joka on katsonut yhden Panulan opetusvideon. Ammattilaisia tai ei, kaikkien johtamistyylit olivat täysin erilaisia. Hannulaa oli ehkä helpoin seurata. Kaikille ammattilaisille oli ominaista, että aina ei saanut selkeitä iskuja jokaiselle tahtiosalle; sellainen tekisi musiikista tarpeettoman kulmikasta vaikka varmistaakin tahdissa pysymisen. Eli on saatava oma sisäinen kello käymään koko ajan ja synkronoitava se kapellimestarin viittomaan. Junnalla oli tapa aloittaa näyttämällä aika isolla viittomalla yhteinen sisäänhengitys ennen aloitusta. Pari kertaa se narrasi minut tulemaan sisään liian aikaisin.
Ohjelmiston teema oli "perinteestä ponnistaen", mikä tarkoitti paria vanhempaa seitsikkokappaletta ja sitten aivan uusia sävellyksiä lähinnä Viitasaaren kynästä. Perinne ja nykyaika olivat läsnä samassa kappaleessa, kun Viitasaari oli sovittanut puhaltimille Emerson Lake and Palmerin version Tshaikovskin Pähkinänsärkijästä: NutRocker. Loppukonsertti alkoi Forsstömin marssilla Castle Park ja päättyi Viitasaaren Nuoriin Leijoniin. Välissä oli Viisi Panulan kansanlaulusovitusta yhteen soitettuna sarjana ja hieno versio Saunavihdoista. Mennyttä aikaa edusti myös Markku Viitasaaren aivan uskomattoman kaunis Valse Melancholique, jossa trumpettisoolon soitti Kotikadusta ja Salatuista elämistä tuttu, niissä roistoa esittänyt, Raimo Rytsy, Lieksan vakiokävijä hänkin. Pääteos oli Viitasaaren Kyllä Iberia Opettaa, kolmiosainen teos trumpetti- ja eufoniumsolisteille ja orkesterille. Solistit olivat Visa Haarala ja Sanna Sorvo.
Trumpetistien aamu alkoi verryttelyllä ja sektioharjoituksilla, joita kävivät vetämässä Miikka Saarinen, Visa Haarala, Lassi Ikäheimo ja itse Allen Vizzutti, joka piti mestarikurssia ja soitti oman resitaalin. Hänestä voi sanoa, että rento ja maanläheinen kaveri; menestys ja kuuluisuus ei ole yhtään noussut hattuun.
RSO:n varaäänenjohtaja Miikka Saarinen oli tänäkin vuonna minun henkilökohtainen opettajani. Pari tuntia kului etydien parissa lähinnä tulkintaan ja fraseerauksen liittyvissä asioissa niin kuin ennenkin. Yhtenä tuntina tutustuttiin Beethoveniin: soitimme läpi 1. sinfonian trumpettistemmat Miikka ykkösessä ja minä kakkosessa. Ja yksi tunti kului Eb-trumpetin salojen selvittämisessä: sitä ei saa yhtään soittaa väkisin vaan hyvin kevyellä otteella ikään kuin suostutellen.
Kokemus ykköstrumpetista oli, että se oli kevyempää kuin pelkäsin. Jos saa ansatsin pysymään kasassa tiiviinä pakettina viivaston yläpuolella, ei se ole juuri sen rasittavampaa kuin kakkosen soitto. Mutta varmemmin on osattava soittaa, koska moka kuuluu helpommin. Tosin näissä seitsikkosovituksiossa osa siitä vastuusta on Eb-kornetilla.
1.8.2011 Kimmo Nurmi kirjoitti:
Konserttikokemus Eestissä
Konserteissa
on kiva käydä. Varsinkin ulkomaanreissuilla yritän aina
käydä kuuntelemassa jonkin paikallisen musiikkitapahtuman. Viime
lauantaina ollessani Haapsalussa lomailemassa huomasin, että siellä oli
menossa XVIII Rahusvaheline Haapsalu Keelpillifestival. Kyseessä on
“pilli” sanasta huolimatta jousisoitinfestivaali. Tuona iltana oli
vuorossa festivaalin Gaalakonsertti ja solisteina nuoret huippuosaajat.
Konsertti pidettiin Haapsalun Piispanlinnassa. Tämä 1200-luvulla rakennettu linnoitus on pinta-alaltaan Viron suurin. Linnoituksen tärkein rakennus on Tuomiokirkko. Tässä kirkossa järjestetään paljon konsertteja ja kaikenlaisia musiikkitapahtumia. Ja HUUUU !!! Tässä kirkossa myös kummittelee. Valkea Daami on jo vuosisatojen ajan ilmestynyt kastekappelin keskimmäiseen ikkunaan elokuussa kun on täysikuu. Legendan mukaan eräs tuomioherra oli rakastunut virolaistyttöön ja tuonut hänet pojaksi pukeutuneena linnoitukseen. Kun asia tuli ilmi, tyttö muurattiin rangaistukseksi elävältä kastekappelin seinään. Tuomioherralle ei käynyt paljoa paremmin. Hänet teljettiin linnan kellariin, jossa hän menehtyi nälkään. Rankkaa tuo rakastuminen. Näiden tapahtumien jälkeen alkoi tyttö kummittelemaan kirkossa.
Sitten musiikkiin. Konserttikokoonpanossa soitti 18 jousisoittajaa, 2 klarinettia, 2 oboeta, 2 huilua, 2 fagottia ja cembalo. Kapellimestarina toimi Mikk Murdvee. Koska konsertti oli tavattoman monipuolinen kerron tässä vain konsertin solistien otteet. Konsertti alkoi Mozartin sinfonia consertate viululle ja orkesterille Es-duuri, josta kuultiin ensimmäinen osa. Kapellimestari toimi itse viulusolistina. Teos soi kauniisti ja lämpöisesti, mutta ei ollut mitenkään vielä väreitä keholla nostavaa soittoa. Heti kuitenkin oli havaittavissa, että kirkko toimi loistavana akustisena paikkana musiikin esittämiseen.
Konsertin toinen esiintyjä sitten nosti tunnelmaa heti kattoon. Lavalle asteli soma, noin 120 senttimetriä pitkä tyttö tummanvihreään juhla-asuun pukeutuneena. Hän oli suomalainen Rebecca Roozeman ja ikää kokonaiset 10-vuotta. Rebecca soitti Vivaldin L´Estro armonico op 3 viululle ja orkesterille osat Largo ja Presto. Ja koko teoksen tyttö soitti ilman papereita. Vaikka hidas osa oli hivenen epäpuhdas oli pienen soittajan karisma jo vahvasti havaittavissa. Nopea osa taasen meni hienosti ja aplodit esityksen jälkeen meinasivat räjäyttää kirkon katon taivaaseen. Tästä tytöstä saamme taatusti vielä kuulla.
Seuraava solisti oli sellisti Markus Altrov, joka esitti Haydnin konserton sellolle ja orkesterille. 18 vuotias Markus oli tekninen taituri, jonka käsittelyssä sello soi pehmeästi ja lämpimästi. Markus voitti 3:n sijan kansainvälisissä ”Young Musician” kilpailussa 2004 Tsekissä.
Seuraavat kaksi esiintyjää esittivät konsertin huikeinta antia. Viulisti Robert Traksman soitti Bachin konserton viululle ja orkesterille A-molli. Tämän kolmeosaisen teoksen esitti solisti aivan huikaisevalla soittotaidolla. Robert on 17-vuotias eestiläinen nuorukainen, jonka käsittelyssä varsinkin konserton II osa Andante soi mielettömän hienosti. Yhteistyö orkesterin ja solistin välillä oli illan parasta antia. Robert soitti niin kauniisti, että meinasi tulla tippa linssiin. Todella taitava muusikko ja myös yksi koko konsertin parhaista esityksistä.
Myös seuraava solisti nosti väreet pintaan ja piti tunnelman korkealla. Heldur Harry Pölda lauloi kauniin Frankin sävellyksen Panis Angelicus. Heldur on 15-vuotias ja kotoisin Kuresaaresta. Hän ei ole vielä menettänyt korkeaa pojan lauluääntään murrosiän alle ja pystyi laulaman soolon uskomattoman korkealla, kauniilla ja puhtaalla lauluäänellä. Mieletön kokemus ja julmetun hienosti laulettu. Heldur sai esityksensä jälkeen konsertti- yleisön olemaan hetken vaiti ennen kuin raikuvat aplodit räjähtivät kuin tykin putkesta käyntiin.
Konsertin viimeinen solisti oli Tallinnasta kotoisin oleva 26-vuotias Maarit Kangron. Maarit oli näiden nuorten solistien konkari, joka opiskelee nykyisin Lontoossa opettajanaan professori Stefan Popov. Maarit esitti kaikkien sellistien ”pakollisen” hittisoolon. Kyseessä on Tsaikovskin Variations on a Rococo Thema op 33. Vaikka Maarit osoitti otteissaan pitkälle vietyä osaamista ja hyvää muusikkokykyä ei kappale lähtenyt siihen lentoon mitä hänenlaiseltaan soittajalta olisi odottanut. Varsinkin teoksen kuuluisa kadenssi jäi melkoisen heikoksi. Odotin paljon tulisempaa esitystä. Ehkä vain juuri tuo ilta ei ollut Maaritin. Pakko todeta, että hän jäi kyllä kahden aikaisemman esiintyjien jalkoihin.
Tämä konsertti oli musiikin juhlaa. Eestissä arvostetaan hurjasti musiikkia ja sitä esitetään monipuolisesti. Yleisö, joka täytti kirkkosalin arvosti selvästi kaikkia illan esiintyjiä, orkesteria ja kapellimestaria. Oli erikoista havaita miten vahvasti konserttiyleisö eli konsertin mukana sen eri vaiheissa. Koska kyseessä oli Gaalakonsertti oli konsertin kesto myös pitkä. 1 tunti ja 42 minuuttia kestävä tapahtuma ilman väliaikaa oli pitkä varsinkin nuorimmille kuulijoille. Useiden solistien lisäksi myös orkesteri esitti oman osuutensa ja papinkin piti vielä puhua, niin johan pituutta tuli.
Vaikka itse en kannata noin pitkää konserttia en olisi osannut jättää tästä kuuntelu- kokemuksesta mitään pois.
Hieno konsertti. Hyvä Eesti.
Konsertti pidettiin Haapsalun Piispanlinnassa. Tämä 1200-luvulla rakennettu linnoitus on pinta-alaltaan Viron suurin. Linnoituksen tärkein rakennus on Tuomiokirkko. Tässä kirkossa järjestetään paljon konsertteja ja kaikenlaisia musiikkitapahtumia. Ja HUUUU !!! Tässä kirkossa myös kummittelee. Valkea Daami on jo vuosisatojen ajan ilmestynyt kastekappelin keskimmäiseen ikkunaan elokuussa kun on täysikuu. Legendan mukaan eräs tuomioherra oli rakastunut virolaistyttöön ja tuonut hänet pojaksi pukeutuneena linnoitukseen. Kun asia tuli ilmi, tyttö muurattiin rangaistukseksi elävältä kastekappelin seinään. Tuomioherralle ei käynyt paljoa paremmin. Hänet teljettiin linnan kellariin, jossa hän menehtyi nälkään. Rankkaa tuo rakastuminen. Näiden tapahtumien jälkeen alkoi tyttö kummittelemaan kirkossa.
Sitten musiikkiin. Konserttikokoonpanossa soitti 18 jousisoittajaa, 2 klarinettia, 2 oboeta, 2 huilua, 2 fagottia ja cembalo. Kapellimestarina toimi Mikk Murdvee. Koska konsertti oli tavattoman monipuolinen kerron tässä vain konsertin solistien otteet. Konsertti alkoi Mozartin sinfonia consertate viululle ja orkesterille Es-duuri, josta kuultiin ensimmäinen osa. Kapellimestari toimi itse viulusolistina. Teos soi kauniisti ja lämpöisesti, mutta ei ollut mitenkään vielä väreitä keholla nostavaa soittoa. Heti kuitenkin oli havaittavissa, että kirkko toimi loistavana akustisena paikkana musiikin esittämiseen.
Konsertin toinen esiintyjä sitten nosti tunnelmaa heti kattoon. Lavalle asteli soma, noin 120 senttimetriä pitkä tyttö tummanvihreään juhla-asuun pukeutuneena. Hän oli suomalainen Rebecca Roozeman ja ikää kokonaiset 10-vuotta. Rebecca soitti Vivaldin L´Estro armonico op 3 viululle ja orkesterille osat Largo ja Presto. Ja koko teoksen tyttö soitti ilman papereita. Vaikka hidas osa oli hivenen epäpuhdas oli pienen soittajan karisma jo vahvasti havaittavissa. Nopea osa taasen meni hienosti ja aplodit esityksen jälkeen meinasivat räjäyttää kirkon katon taivaaseen. Tästä tytöstä saamme taatusti vielä kuulla.
Seuraava solisti oli sellisti Markus Altrov, joka esitti Haydnin konserton sellolle ja orkesterille. 18 vuotias Markus oli tekninen taituri, jonka käsittelyssä sello soi pehmeästi ja lämpimästi. Markus voitti 3:n sijan kansainvälisissä ”Young Musician” kilpailussa 2004 Tsekissä.
Seuraavat kaksi esiintyjää esittivät konsertin huikeinta antia. Viulisti Robert Traksman soitti Bachin konserton viululle ja orkesterille A-molli. Tämän kolmeosaisen teoksen esitti solisti aivan huikaisevalla soittotaidolla. Robert on 17-vuotias eestiläinen nuorukainen, jonka käsittelyssä varsinkin konserton II osa Andante soi mielettömän hienosti. Yhteistyö orkesterin ja solistin välillä oli illan parasta antia. Robert soitti niin kauniisti, että meinasi tulla tippa linssiin. Todella taitava muusikko ja myös yksi koko konsertin parhaista esityksistä.
Myös seuraava solisti nosti väreet pintaan ja piti tunnelman korkealla. Heldur Harry Pölda lauloi kauniin Frankin sävellyksen Panis Angelicus. Heldur on 15-vuotias ja kotoisin Kuresaaresta. Hän ei ole vielä menettänyt korkeaa pojan lauluääntään murrosiän alle ja pystyi laulaman soolon uskomattoman korkealla, kauniilla ja puhtaalla lauluäänellä. Mieletön kokemus ja julmetun hienosti laulettu. Heldur sai esityksensä jälkeen konsertti- yleisön olemaan hetken vaiti ennen kuin raikuvat aplodit räjähtivät kuin tykin putkesta käyntiin.
Konsertin viimeinen solisti oli Tallinnasta kotoisin oleva 26-vuotias Maarit Kangron. Maarit oli näiden nuorten solistien konkari, joka opiskelee nykyisin Lontoossa opettajanaan professori Stefan Popov. Maarit esitti kaikkien sellistien ”pakollisen” hittisoolon. Kyseessä on Tsaikovskin Variations on a Rococo Thema op 33. Vaikka Maarit osoitti otteissaan pitkälle vietyä osaamista ja hyvää muusikkokykyä ei kappale lähtenyt siihen lentoon mitä hänenlaiseltaan soittajalta olisi odottanut. Varsinkin teoksen kuuluisa kadenssi jäi melkoisen heikoksi. Odotin paljon tulisempaa esitystä. Ehkä vain juuri tuo ilta ei ollut Maaritin. Pakko todeta, että hän jäi kyllä kahden aikaisemman esiintyjien jalkoihin.
Tämä konsertti oli musiikin juhlaa. Eestissä arvostetaan hurjasti musiikkia ja sitä esitetään monipuolisesti. Yleisö, joka täytti kirkkosalin arvosti selvästi kaikkia illan esiintyjiä, orkesteria ja kapellimestaria. Oli erikoista havaita miten vahvasti konserttiyleisö eli konsertin mukana sen eri vaiheissa. Koska kyseessä oli Gaalakonsertti oli konsertin kesto myös pitkä. 1 tunti ja 42 minuuttia kestävä tapahtuma ilman väliaikaa oli pitkä varsinkin nuorimmille kuulijoille. Useiden solistien lisäksi myös orkesteri esitti oman osuutensa ja papinkin piti vielä puhua, niin johan pituutta tuli.
Vaikka itse en kannata noin pitkää konserttia en olisi osannut jättää tästä kuuntelu- kokemuksesta mitään pois.
Hieno konsertti. Hyvä Eesti.
14.7.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
Jatsii ja ruisrokkii
Tervehdys
maaseudulta.
Tämä on
ensimmäinen TixiBandin sivujen päivitys suoraan vapaa-ajan
asunnoltamme Vuolenkoskelta. 3G verkon lieve hipoo nyt tänne
ja
nettiyhteyden saa säällisellä nopeudella.
Kesäloma on taas tiukasti aikataulutettu niinkuin päinvastaisista aikomuksista huolimatta aina käy. Viime lauantaina auton keula suunnattiin Turkuun, tämän vuoden kulttuuripääkau- punkiin. Kokemuksesta tiedän, että Turun reissu vastaa helposti käyntiä Tallinnassa: ravintolakulttuuri on kehittynyttä ja kieli outoa. Mutta Turkuun siis eikä Tallinnaan, koska ystävä kertoi jo keväällä ostaneensa liput Ruisrokkiin viimeiseksi päiväksi. Ei kun mukaan. Aluksi epäröin, mutta kun sunnuntain pääesiintyjän Manu Chaon levyillä soi komea latinotrumpettisoundi, niin mikä ettei. Sitten huomasin, että lauantaina Turussa soitti Vanguard Jazz Orchestra New Yorkista. Liput sinnekin eli tuplapotti.
Lauantain jatsi soitettiin Turun Logomossa, vanhassa VR:n konepajahallissa, jonne nettisivun mukaan mahtuu 1100 henkeä. Katsomo oli melkein täysi. Nimestä huolimatta paikalla ei ole mitään yhteyttä Tampereen Lokomoon, joka aikoinaan valmisti vetureita. Turku ja Tampere, kissa ja koira...
VJO oli maineensa veroinen. Grammy-palkittu big-band soitti niin täsmällisesti ja hienolla soundilla kuin vain voi odottaa. Sovituksista suurin osa oli bandin perustajan Thad Jonesin kynästä. Sovitukset olivatkin illan paras anti. Niin kauan kuin pysyttiin sovituksen puitteissa kaikki oli mestarillista. Mutta jatsin akilleen kantapää ovat soolot. On selvää, että mestarisolisteja ei ole tarjolla tukussa. Yhteen orkesteriin parhaassa tapauksessa löytyy yksi. Tässä tapauksessa hän soitti sopraanosaksofonia. Kun big-bandissa ehtii illan kuluessa solistiksi noin kahdeksan ukkoa niin seitsemän sahaa sitä kaikkein tylsintä kuviosahausta. Se kahdeksas osaa improvisoida kauniin melodian tai jonkun oikeasti ekspressiivisen jutun tai vain pelkästään jotain yllättävää tai sopivasti nyrjähtänyttä. Sellaistakin siis illan kuluessa kuultiin ja kiitos siitä. Trumpettisektiossa oli hauska havaita työnjako: kaksi kaveria soitti leadia kovaa ja korkealta mutta kaksi muuta soittivat soolot klassisemmalla trumpetin äänellä.
Sunnuntaina ajoimme taksilla Ruissaloon ja vaelsimme festarialueelle vähän epävar- moina: kuulummeko joukkoon. Mutta kyllä joukkoon mahtui. Itsensä ikäistä sai kyllä hakea mutta olihan meitä. Joillekin se ehkä oli noin neljäskymmenes kerta mutta meille se oli eka. Suuri pettymys oli, kun Manu Chao oli jättänyt torvet kotiin ja soitti simppeliä latinorokkia neljän miehen bändilla. Neljä tienaa keikasta enemmän nuppia kohti kuin kymmenen, tuli mieleen. Kun sovitus oli näin riisuttu kuulosti kaikki samalta, eri sanoilla vain. Ja kun sanat olivat espanjaa alkoi juttu pian puuduttaa. Hyvästä yrityksestämme huolimatta (paikallaantanssia, yhteislaulua, taputuksia) emme päässeet hurmokseen sisään. Mutta tulipa käytyä ensimmäisillä rokkifestareilla ja vieläpä ennen eläkeikää.
Kesäloma on taas tiukasti aikataulutettu niinkuin päinvastaisista aikomuksista huolimatta aina käy. Viime lauantaina auton keula suunnattiin Turkuun, tämän vuoden kulttuuripääkau- punkiin. Kokemuksesta tiedän, että Turun reissu vastaa helposti käyntiä Tallinnassa: ravintolakulttuuri on kehittynyttä ja kieli outoa. Mutta Turkuun siis eikä Tallinnaan, koska ystävä kertoi jo keväällä ostaneensa liput Ruisrokkiin viimeiseksi päiväksi. Ei kun mukaan. Aluksi epäröin, mutta kun sunnuntain pääesiintyjän Manu Chaon levyillä soi komea latinotrumpettisoundi, niin mikä ettei. Sitten huomasin, että lauantaina Turussa soitti Vanguard Jazz Orchestra New Yorkista. Liput sinnekin eli tuplapotti.
Lauantain jatsi soitettiin Turun Logomossa, vanhassa VR:n konepajahallissa, jonne nettisivun mukaan mahtuu 1100 henkeä. Katsomo oli melkein täysi. Nimestä huolimatta paikalla ei ole mitään yhteyttä Tampereen Lokomoon, joka aikoinaan valmisti vetureita. Turku ja Tampere, kissa ja koira...
VJO oli maineensa veroinen. Grammy-palkittu big-band soitti niin täsmällisesti ja hienolla soundilla kuin vain voi odottaa. Sovituksista suurin osa oli bandin perustajan Thad Jonesin kynästä. Sovitukset olivatkin illan paras anti. Niin kauan kuin pysyttiin sovituksen puitteissa kaikki oli mestarillista. Mutta jatsin akilleen kantapää ovat soolot. On selvää, että mestarisolisteja ei ole tarjolla tukussa. Yhteen orkesteriin parhaassa tapauksessa löytyy yksi. Tässä tapauksessa hän soitti sopraanosaksofonia. Kun big-bandissa ehtii illan kuluessa solistiksi noin kahdeksan ukkoa niin seitsemän sahaa sitä kaikkein tylsintä kuviosahausta. Se kahdeksas osaa improvisoida kauniin melodian tai jonkun oikeasti ekspressiivisen jutun tai vain pelkästään jotain yllättävää tai sopivasti nyrjähtänyttä. Sellaistakin siis illan kuluessa kuultiin ja kiitos siitä. Trumpettisektiossa oli hauska havaita työnjako: kaksi kaveria soitti leadia kovaa ja korkealta mutta kaksi muuta soittivat soolot klassisemmalla trumpetin äänellä.
Sunnuntaina ajoimme taksilla Ruissaloon ja vaelsimme festarialueelle vähän epävar- moina: kuulummeko joukkoon. Mutta kyllä joukkoon mahtui. Itsensä ikäistä sai kyllä hakea mutta olihan meitä. Joillekin se ehkä oli noin neljäskymmenes kerta mutta meille se oli eka. Suuri pettymys oli, kun Manu Chao oli jättänyt torvet kotiin ja soitti simppeliä latinorokkia neljän miehen bändilla. Neljä tienaa keikasta enemmän nuppia kohti kuin kymmenen, tuli mieleen. Kun sovitus oli näin riisuttu kuulosti kaikki samalta, eri sanoilla vain. Ja kun sanat olivat espanjaa alkoi juttu pian puuduttaa. Hyvästä yrityksestämme huolimatta (paikallaantanssia, yhteislaulua, taputuksia) emme päässeet hurmokseen sisään. Mutta tulipa käytyä ensimmäisillä rokkifestareilla ja vieläpä ennen eläkeikää.
1.7.2011 Kimmo Nurmi kirjoitti
Wolfhagenin Vaskiyhtye
Kävin
kuuntelemassa
eilen helteisen
päivän päätteeksi mielenkiintoista kokoonpanoa. Helsingin Saksalaisessa
kirkossa esiintyi 16 soittajan kokoonpano, joka muodostui kahdeksasta
trumpetista, seitsemästä pasuunasta ja yhdestä tuubasta. Orkesteria
johti Bernd Geiersbach.
Tämä Saksasta vierailulle saapunut yhtye muodostui harrastajamuusikoista. Heti konsertin alettua korvaan pisti lievä soittamisen arkuus ja varsinkin pitempien sointujen huomattava epäpuhtaus. Aivan kuin orkesteri olisi vierastanut kirkon pitkää jälkiakustiikkaa. Kolmas musiikkinumero oli Matthias Nagelin Extrade. Tämä kappale vasta ”aukaisi” orkesterin soinnin ja oli selvästi kuultavissa, että orkesteri löysi sointinsa. Soitto tästä eteenpäin oli kaksijakoista. Toiset teokset vaskiyhtye esitti mallikkaasti, mutta jotkut kappaleet jäivät hieman keskosiksi. Parhaimmillaan orkesteri oli löytämäisillään sen glangin, mikä tuollaiselta kokoonpanolta olisi ollut odotettavissa. Usein sen esteenä vain oli sointujen epäpuhtaus ja se, että orkesteri yritti soittaa ehkä liiankin siististi. Jotkut teokset kuten Richard Robleen Five Hundred Miles ja Matthias Nagelin Jubiluksen olisi voinut esittää ronskimmin ja antaa vaskien hieman riehua.
Herttainen esitys oli kun esiintymään saapui noin kymmenen vuotias tyttö, soittaen nokkahuilulla Händelin Sonata C-duurin. Kapellimestari säesti häntä pianolla. Käsiohjelma ei kertonut tytön nimeä, joten se jää nyt mainitsematta. Tytön soitto oli mukavan kuuloista. Ainoa asia, joka soitossa häiritsi oli lievä alavireisyys. Toinen hänen sooloistaan oli Johannes Michelin Ein feste Burg ist unser Gott. Tämä kappale soikin sitten puhtaammin ja oli todella hauska seurata nuoren soittajan taitavaa ja musikaalista esitystä. Tyttö saikin konsertin suurimmat aplodit konsertin tuossa vaiheessa.
Konsertissa esiintyi myös pasuuna- ja trumpettisolisti. Varsinkin trumpetistin esittämä Nobady Knows the Trouble I´ve Seen oli hieno esitys. Ammattitasoa. Nämäkin soolot säesti kippari pianolla. Ja solistien nimet jäävät mainitsematta, koska käsiohjelma oli solistien osalta puutteellinen.
Konsertti päättyi Johannes Michelin Intrade in Jazz kappaleeseen, joka svengasi mukavasti ja oli osuvasti jätetty konsertin viimeiseksi. Koko tilaisuus kesti 55 minuuttia, joka oli aivan nappikesto konsertille, jossa ei ole väliaikaa.
Tästä konsertista lähti pois hyvillä mielin. Oli mukava kuunnella kokoonpanoa, joka selvästi itsekin piti esittämästään musiikista. Orkesteri esitti hyvää harrastajamuusikko tasoa ja lievät epäpuhtausasiat jäivät monien hyvien musikaalisten esitysten takia taka-alalle. Konsertissa oli sikälikin mukava käydä, sillä tämä Helsingin Saksalainen kirkko on hyvin kaunis rakennus. Se on uusgoottilaisella tyylillä rakennettu ja sijaitsee Tähtitorninmäen juurella. Tuossa kirkossa olisi myös TixiBandin hyvä joskus vierailla kirkkokonsertin merkeissä.
Tämä Saksasta vierailulle saapunut yhtye muodostui harrastajamuusikoista. Heti konsertin alettua korvaan pisti lievä soittamisen arkuus ja varsinkin pitempien sointujen huomattava epäpuhtaus. Aivan kuin orkesteri olisi vierastanut kirkon pitkää jälkiakustiikkaa. Kolmas musiikkinumero oli Matthias Nagelin Extrade. Tämä kappale vasta ”aukaisi” orkesterin soinnin ja oli selvästi kuultavissa, että orkesteri löysi sointinsa. Soitto tästä eteenpäin oli kaksijakoista. Toiset teokset vaskiyhtye esitti mallikkaasti, mutta jotkut kappaleet jäivät hieman keskosiksi. Parhaimmillaan orkesteri oli löytämäisillään sen glangin, mikä tuollaiselta kokoonpanolta olisi ollut odotettavissa. Usein sen esteenä vain oli sointujen epäpuhtaus ja se, että orkesteri yritti soittaa ehkä liiankin siististi. Jotkut teokset kuten Richard Robleen Five Hundred Miles ja Matthias Nagelin Jubiluksen olisi voinut esittää ronskimmin ja antaa vaskien hieman riehua.
Herttainen esitys oli kun esiintymään saapui noin kymmenen vuotias tyttö, soittaen nokkahuilulla Händelin Sonata C-duurin. Kapellimestari säesti häntä pianolla. Käsiohjelma ei kertonut tytön nimeä, joten se jää nyt mainitsematta. Tytön soitto oli mukavan kuuloista. Ainoa asia, joka soitossa häiritsi oli lievä alavireisyys. Toinen hänen sooloistaan oli Johannes Michelin Ein feste Burg ist unser Gott. Tämä kappale soikin sitten puhtaammin ja oli todella hauska seurata nuoren soittajan taitavaa ja musikaalista esitystä. Tyttö saikin konsertin suurimmat aplodit konsertin tuossa vaiheessa.
Konsertissa esiintyi myös pasuuna- ja trumpettisolisti. Varsinkin trumpetistin esittämä Nobady Knows the Trouble I´ve Seen oli hieno esitys. Ammattitasoa. Nämäkin soolot säesti kippari pianolla. Ja solistien nimet jäävät mainitsematta, koska käsiohjelma oli solistien osalta puutteellinen.
Konsertti päättyi Johannes Michelin Intrade in Jazz kappaleeseen, joka svengasi mukavasti ja oli osuvasti jätetty konsertin viimeiseksi. Koko tilaisuus kesti 55 minuuttia, joka oli aivan nappikesto konsertille, jossa ei ole väliaikaa.
Tästä konsertista lähti pois hyvillä mielin. Oli mukava kuunnella kokoonpanoa, joka selvästi itsekin piti esittämästään musiikista. Orkesteri esitti hyvää harrastajamuusikko tasoa ja lievät epäpuhtausasiat jäivät monien hyvien musikaalisten esitysten takia taka-alalle. Konsertissa oli sikälikin mukava käydä, sillä tämä Helsingin Saksalainen kirkko on hyvin kaunis rakennus. Se on uusgoottilaisella tyylillä rakennettu ja sijaitsee Tähtitorninmäen juurella. Tuossa kirkossa olisi myös TixiBandin hyvä joskus vierailla kirkkokonsertin merkeissä.
19.5.2011 Kimmo Nurmi kirjoitti
Turkkilaista musiikkia ja tanssia
Olin viime
keskiviikkona
puolisoni
kanssa seuraamassa Ankaran valtion oopperan ja baletin esittämää
musikaalia Sound of Anatolia. Tätä musikaalia on esitetty Turkissa ja
muualla Euroopassa yli 10 000 kertaa. Se on saanut kansainvälistä
huomiota teoksestaan, jossa on menestyksellisesti yhdistetty oopperaa,
kansanmusiikkia ja perinteistä turkkilaista tanssia sekä visuaalisia
elementtejä.
Esitys vietiin läpi 26 esittäjän voimalla, joista 9 oli orkesterissa, 9 henkilöä toimi laulu- osuuksissa ja 8 sitten suoritti tanssiosuudet. Odotin tältä esitykseltä paljon. Halusin kuulla huikeaa itämaista musiikkia ja nähdä taiturimaista tanssia värikkäissä puvuissa.
Esitys alkoi ja odotin edellä mainittuja elementtejä. No, odottaa niitä sitten saikin. Koko esitys oli kyllä pettymys. Orkesteri soitti hieman yli tunnin ohjelman konemaisesti, vailla mitään suurempaa musikaalista kohokohtaa. Ainoastaan orkesterin kaksi lyömäsoittajaa osoittivat sellaista osaamista, mitä olisin odottanut muiltakin muusikoilta noinkin nimekkäässä yhtyeessä. Samoin tanssiesitykset eivät saaneet minua liehakoitumaan. Ne olivat rutiininomaisesti läpivedettyjä ja jotenkin minulle tuli olo, että tanssijat, kuin myös soittajatkin olivat tehneet tämän homman liian monta kertaa. Seuratessani musiikki- ja tanssiesityksiä minulle nousi esityksen edetessä vain ajatus, että ”tuska raastaa turkin poikaa”…
Erikoista tapahtumassa oli myös yleisön käytös. Lähes puolet Savoy- teatterin yleisöstä oli turkkilaisia tai sieltä päin maailmaa tulleita kuulijoita. Heillä on ilmeisesti tapana, että konsertit ja vastaavat tapahtumat ovat samalla seurustelutilaisuus, jossa melkoisen kovaääninenkin puhuminen on ihan kiva juttu. Minusta se ei ollut. Paikkani takana piti kolme esittäjämaan rouvaa sellaista kalabaliikkia, että luulin siellä olevan mattokauppojen tinkiminen menossa. Samoin, jos jotakin huvitti esimerkiksi taputtaa tai huutaa jotain kesken esityksen, tuntui se heikäläisillä olevan ihan jees juttu. Itse olen tottunut kuuntelemaan konsertit hiljaisuuden vallitessa. Jos jotain sanottavaa vieressä istuvalle on, sanotaan se kuiskaten ja mielellään esitysten välissä.
Esitys kesti hieman yli tunnin ja minulle se riitti mainiosti. Oli jotenkin helpottunut olo, kun salista pääsi ulos. Ulkona paistoi aurinko ja Espa näytti kauniilta. Haettiin vielä Stockmannilta kultasuklaata ja kotimatka Tikkurilaan meni mukavasti.
Esitys vietiin läpi 26 esittäjän voimalla, joista 9 oli orkesterissa, 9 henkilöä toimi laulu- osuuksissa ja 8 sitten suoritti tanssiosuudet. Odotin tältä esitykseltä paljon. Halusin kuulla huikeaa itämaista musiikkia ja nähdä taiturimaista tanssia värikkäissä puvuissa.
Esitys alkoi ja odotin edellä mainittuja elementtejä. No, odottaa niitä sitten saikin. Koko esitys oli kyllä pettymys. Orkesteri soitti hieman yli tunnin ohjelman konemaisesti, vailla mitään suurempaa musikaalista kohokohtaa. Ainoastaan orkesterin kaksi lyömäsoittajaa osoittivat sellaista osaamista, mitä olisin odottanut muiltakin muusikoilta noinkin nimekkäässä yhtyeessä. Samoin tanssiesitykset eivät saaneet minua liehakoitumaan. Ne olivat rutiininomaisesti läpivedettyjä ja jotenkin minulle tuli olo, että tanssijat, kuin myös soittajatkin olivat tehneet tämän homman liian monta kertaa. Seuratessani musiikki- ja tanssiesityksiä minulle nousi esityksen edetessä vain ajatus, että ”tuska raastaa turkin poikaa”…
Erikoista tapahtumassa oli myös yleisön käytös. Lähes puolet Savoy- teatterin yleisöstä oli turkkilaisia tai sieltä päin maailmaa tulleita kuulijoita. Heillä on ilmeisesti tapana, että konsertit ja vastaavat tapahtumat ovat samalla seurustelutilaisuus, jossa melkoisen kovaääninenkin puhuminen on ihan kiva juttu. Minusta se ei ollut. Paikkani takana piti kolme esittäjämaan rouvaa sellaista kalabaliikkia, että luulin siellä olevan mattokauppojen tinkiminen menossa. Samoin, jos jotakin huvitti esimerkiksi taputtaa tai huutaa jotain kesken esityksen, tuntui se heikäläisillä olevan ihan jees juttu. Itse olen tottunut kuuntelemaan konsertit hiljaisuuden vallitessa. Jos jotain sanottavaa vieressä istuvalle on, sanotaan se kuiskaten ja mielellään esitysten välissä.
Esitys kesti hieman yli tunnin ja minulle se riitti mainiosti. Oli jotenkin helpottunut olo, kun salista pääsi ulos. Ulkona paistoi aurinko ja Espa näytti kauniilta. Haettiin vielä Stockmannilta kultasuklaata ja kotimatka Tikkurilaan meni mukavasti.
14.5.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
Barokkitrumpetti ja hieman historiaa
Vantaan
kaupunkijuhlan
aloitti viime
torstaina konsertti Pyhän Laurin kirkossa. Suoma- lainen
barokkiorkesteri esitti barokkimusiikkia Etelä-Saksasta 1600-luvun
lopulta. Solisti oli Wolfgang Gaisböck, barokkitrumpetti. Mutta mikä on
tuo barokkitrumpetti?
1800-luvun puoliväliin asti trumpetit olivat niin sanottuja luonnontrumpetteja. Ne eivät olleet luonnontuotteita vaan ihmisen tekemiä, mutta ne soittivat niin sanottuja luonnonsäveliä. Torvessa oli pitkä taiteltu putki ja normaalin kokoinen trumpetin kello, mutta ei venttiilejä. Sen putki oli kaksi kertaa nykyaikaisen trumpetin pituinen. Trumpetti resonoi kaikilla sävelillä, joiden aallonpittuden monikerta mahtuu putkeen. Perusääntä oktaavia korkeammalla äänellä on aallonpituus puolet eli niitä mahtuu putkeen kaksi, sitä kvinttiä korkeampia ääniaaltoja mahtuu kolme ja niin edelleen. Nykyisellä trumpetilla soitetaan pääasiassa toisessa ja kolmannessa oktaavissa ja perusääntä ei käytetä; alue siis alkaa oktaavia perusäänen yläpuolelta. Toisessa oktaavissa resonoi vain kvintti, kolmannessa jo terssi, kvintti ja epäpuhdas seksti. Neljännessä alkaa löytyä ääniä jo sävelaskelen välein, mutta nykyisellä trumpetilla ne ovat kolmiviivaisen C:n yläpuolella ja jäävät useimmilta soittamatta, ainakin esitystilanteessa.
Luonnontrumpetin kaksinkertainen pituus tuo tämän neljännen oktaavin oktaavilla alas eli rekisteriin, jonka edistynyt harrastajakin hallitsee. Ongelmaksi tulee nyt sama kuin käyrätorvella: koska äänet ovat niin lähekkäin, on osumatarkkuus helposti huono. Mutta barokkiajan trumpetistit olivat harjaantuneita tähän ja lisäksi vääntämään puolisävel- askeleita alas huulilla. Kromaattinen soitto oli mahdollista.
Wolfgang Gaisböck ei kuitenkaan soittanut luonnontrumpettia. Soitin oli kyllä täysin luonnontrumpetin näköinen: ei venttiilejä, mutta soittajan oikean käden sormet näpelsivät putkea kuin nokkahuilua. Putkessa oli siis reikiä! Reikien tarkoitus on muuttaa hieman sävelkorkeuksia (tasavireisyys!) ja/ tai sammuttaa halutun sävelen ympärillä olevia mahdollisia muita säveliä eli parantaa osumatarkkuutta. Barokkitrumpetti on siis nykyajan keksintö: luonnontriumpetti, joka on tehty helpommaksi soittaa reikien avulla. Ääni on sama kuin luonnontrumpetilla. Tosin jossain museossa on esillä myös aito vanha reijitetty luonnontrumpetti. Asiaa oli siis jo kokeiltu 1600-luvulla.
1600-luku oli trumpetin kulta-aika. Sitten tuli taantuma. Mozart inhosi trumpettia. Beethovenilla trumpetti soittaa komppia patarummun kanssa. Brahms oli viimeinen suuri säveltäjä, joka käytti luonnontrumpettia. Luonnontrrumpetti viritettiin haluttuun sävellajiin vaihdettavalla lisäputkella.
1800-luvun puolivälissä venttiilit oli saatu toimimaan niin hyvin, että kromaattinen soitto oli mahdollista kaikissa oktaaveissa pidentämällä putkea venttiilien avulla. Mutta trumpettia ei vielä lyhennetty. Venttiilit ympättiin F-vireiseen luonnontrumpettiin eli osumatarkkuus- ongelma jäi. Tämän kanssa elettiin ensimmäiseen maailmansotaan asti, jolloin nykyinen lyhyt B-trumpetti syrjäytti pitkän F-trumpetin (ei siis matalan, koska käytetty ääniala oli sama). 50-luvulta alkaen on sinfoniaorkestereissa alettu käyttää C-trumpetteja kun taas puhallinorkestereihin ja kevyeen musiikkiin vakiintui B. Eri vireisistä trumpeteista on jäänyt soittajille riesa: pitäisi osata trasponoida lennossa, jos haluaa soittaa vanhaa musiikkia alkuperäisistä nuoteista. F-nuoteista B:llä pitää soittaa kvinttiä korkeammalta ja lisätä yksi risti.
Konsertissa pyhän Laurin kirkossa kuultiin barokkimusiikkia Etelä-Saksasta, suureksi osksi Biberin sävellyksiä. Ne poikekavat huomattavasti tutusta Bach-Telemann- Vivaldi-linjasta. Biber sävelsi ohjelmamusiikkia, joka jäljitteli miekkailua, taistelua ja juoppoja musketeereja: kahdeksan sävelmää yhtaikaa ja kaikki eri sävellajeissa. Virkistävän erilaista. Ja Barokkitrumpetti soi yhtaikaa syvästi ja kirkkaasti.
1800-luvun puoliväliin asti trumpetit olivat niin sanottuja luonnontrumpetteja. Ne eivät olleet luonnontuotteita vaan ihmisen tekemiä, mutta ne soittivat niin sanottuja luonnonsäveliä. Torvessa oli pitkä taiteltu putki ja normaalin kokoinen trumpetin kello, mutta ei venttiilejä. Sen putki oli kaksi kertaa nykyaikaisen trumpetin pituinen. Trumpetti resonoi kaikilla sävelillä, joiden aallonpittuden monikerta mahtuu putkeen. Perusääntä oktaavia korkeammalla äänellä on aallonpituus puolet eli niitä mahtuu putkeen kaksi, sitä kvinttiä korkeampia ääniaaltoja mahtuu kolme ja niin edelleen. Nykyisellä trumpetilla soitetaan pääasiassa toisessa ja kolmannessa oktaavissa ja perusääntä ei käytetä; alue siis alkaa oktaavia perusäänen yläpuolelta. Toisessa oktaavissa resonoi vain kvintti, kolmannessa jo terssi, kvintti ja epäpuhdas seksti. Neljännessä alkaa löytyä ääniä jo sävelaskelen välein, mutta nykyisellä trumpetilla ne ovat kolmiviivaisen C:n yläpuolella ja jäävät useimmilta soittamatta, ainakin esitystilanteessa.
Luonnontrumpetin kaksinkertainen pituus tuo tämän neljännen oktaavin oktaavilla alas eli rekisteriin, jonka edistynyt harrastajakin hallitsee. Ongelmaksi tulee nyt sama kuin käyrätorvella: koska äänet ovat niin lähekkäin, on osumatarkkuus helposti huono. Mutta barokkiajan trumpetistit olivat harjaantuneita tähän ja lisäksi vääntämään puolisävel- askeleita alas huulilla. Kromaattinen soitto oli mahdollista.
Wolfgang Gaisböck ei kuitenkaan soittanut luonnontrumpettia. Soitin oli kyllä täysin luonnontrumpetin näköinen: ei venttiilejä, mutta soittajan oikean käden sormet näpelsivät putkea kuin nokkahuilua. Putkessa oli siis reikiä! Reikien tarkoitus on muuttaa hieman sävelkorkeuksia (tasavireisyys!) ja/ tai sammuttaa halutun sävelen ympärillä olevia mahdollisia muita säveliä eli parantaa osumatarkkuutta. Barokkitrumpetti on siis nykyajan keksintö: luonnontriumpetti, joka on tehty helpommaksi soittaa reikien avulla. Ääni on sama kuin luonnontrumpetilla. Tosin jossain museossa on esillä myös aito vanha reijitetty luonnontrumpetti. Asiaa oli siis jo kokeiltu 1600-luvulla.
1600-luku oli trumpetin kulta-aika. Sitten tuli taantuma. Mozart inhosi trumpettia. Beethovenilla trumpetti soittaa komppia patarummun kanssa. Brahms oli viimeinen suuri säveltäjä, joka käytti luonnontrumpettia. Luonnontrrumpetti viritettiin haluttuun sävellajiin vaihdettavalla lisäputkella.
1800-luvun puolivälissä venttiilit oli saatu toimimaan niin hyvin, että kromaattinen soitto oli mahdollista kaikissa oktaaveissa pidentämällä putkea venttiilien avulla. Mutta trumpettia ei vielä lyhennetty. Venttiilit ympättiin F-vireiseen luonnontrumpettiin eli osumatarkkuus- ongelma jäi. Tämän kanssa elettiin ensimmäiseen maailmansotaan asti, jolloin nykyinen lyhyt B-trumpetti syrjäytti pitkän F-trumpetin (ei siis matalan, koska käytetty ääniala oli sama). 50-luvulta alkaen on sinfoniaorkestereissa alettu käyttää C-trumpetteja kun taas puhallinorkestereihin ja kevyeen musiikkiin vakiintui B. Eri vireisistä trumpeteista on jäänyt soittajille riesa: pitäisi osata trasponoida lennossa, jos haluaa soittaa vanhaa musiikkia alkuperäisistä nuoteista. F-nuoteista B:llä pitää soittaa kvinttiä korkeammalta ja lisätä yksi risti.
Konsertissa pyhän Laurin kirkossa kuultiin barokkimusiikkia Etelä-Saksasta, suureksi osksi Biberin sävellyksiä. Ne poikekavat huomattavasti tutusta Bach-Telemann- Vivaldi-linjasta. Biber sävelsi ohjelmamusiikkia, joka jäljitteli miekkailua, taistelua ja juoppoja musketeereja: kahdeksan sävelmää yhtaikaa ja kaikki eri sävellajeissa. Virkistävän erilaista. Ja Barokkitrumpetti soi yhtaikaa syvästi ja kirkkaasti.
30.4.2011 Kimmo Lustig kirjoitti
Konsertti VIRTAA!
Esiintyjinä
Kaartin
Soittokunta,
Mikael Konttinen, Annika Eklund ja Grex Musicus kamari- kuoro. Paikkana
Finlandia-talo, aika 29.4.2011 klo 19:00. Johtajina Raine Ampuja ja
Sami Hannula.
Kaartin
Soittokunta
konsertoi kahden
tunnetun suomalaisen solistin ja kuoron voimalla lisäksi teemalla
Kaartin Jääkärirykmentti 15 vuotta. Olen käynyt aikaisemmin katsomassa
yhden Kaartin Soittokunnan konsertin viime vuonna (solisteina Koop
Arponen ja Milana Misic). Viime vuonna seuraamani konsertti
oli
loistava ja se olikin tavallaan vertailukohta viime perjantain
konserttiin.
Tällä
kertaa konsertin
ohjelmisto oli ehkä konservatiisempi, johtuneeko tuosta Kaartin
Jääkärirykmentin juhlavuodesta.
Ammattiorkesteri
on aina
ammattiorkesteri ja niinpä soiton puhtaus ja fraseeraukset eivät
antaneet moitteen sijaa. Konsertin ohjelmisto oli monipuolinen ja
koostui suomalaisista iskelmistä (Täysikuu tango, Shanghain valot),
kansainvälisisistä standardeista (Buona sera, Ain´t no mountain high
enough), musikaaleista ( An american in Paris) sekä klassi- semmasta
(Pomp and circumstance). Olisiko kirjo ollut liiankin moninainen?
Kokonaisuus jäi hieman hajanaiseksi.
Orkesteri
suoriutui
tästä
musiikillisesti loistavasti en kuullut yhtään väärää ääntä :-). Kuiten-
kin ensimmäisellä puoliskolla kappaleet kuulostivat alussa jotenkin
tukkoisilta, olisiko sovitettu liian täyteen ja turhan
krumeluurisesti, lisäksi minun makuuni esimerkiksi kappa-
leet
sokerpala ja hurmio ovat jo liian kuluneita. Pidän itse enemmän
suoraviivaisista sovi- tuksista missä harmonia ja soundi tulevat esille.
Toinen
osio olikin
sitten
nautinnollisempi. Täytyy sanoa että pidän Kaartin Soittokunnasta
enemmän svengaavimmampien kappaleiden yhteydessä jos kevyestä
musiikista on kysymys.
Solisteista
mielestäni
Mikael
Konttinen suoriutui tehtävästään paremmin, en pidä Annika Eklundin
metallisesta ja vivahteettomasta äänensävystä. Lisäksi Mikael tummassa
puvus- saan ja sliipatussa olemuksessaan oli jotenkin James Bond-mainen
ja istui Kaartin Soitto- kunnan tyyliin kuin nenä päähän. En voisi
kuvitella esimerkiksi Topi Sorsakoskea ruokotto- mine olemuksineen
tämän orkesterin solistiksi!
Kaiken
kaikkiaan,
ammattiorkesterien
kuunteleminen auttaa myös amatöörimuusikkoa. Nyt minulle aukesi,
esimerkiksi kappaleessa "Pomp and Circumstance" mitä Nurmen Kimmo
tarkoittaa kun hän sanoo että soittakaa leveästi ja juhlallisesti. Ei
tarvitse rikkoa soittimia mutta silti soundi täyttää joka sopen
esiintymistilasta. Lisäksi täytyy vain ihailla ammatti- laisten kykyä
dynamiikan vaihteluihin. Osaavat soittaa kauniisti sekä kovaa että
hiljaa.
Suosittelen
jokaiselle
amatööri-puhallinsoittajalle vierailua ammattiorkesterin keikalla,
siinä kuuntelunautinnon ohella oppii joka kerta jotakin itsekin.
27.4.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
Sivusuhteena Väärä Vitonen
Soittajat
ovat usein pitkään uskollisia orkesterilleen. Se ei kuitenkaan estä
syrjähyppyjä ja sivusuhteita. Päinvastoin kuin jollain
muulla alueella ne kuuluvat asiaan ja rikastuttavat
elämää
ilman riskejä. TixiBand on hieno yhtye omassa genressään,
puhallinviihteessä,
mutta se ei tietysti yritäkään tarjota kaikkea muusiikin alalla. Meillä
Tixiläisilläkin on muita suhteita toisiin genreihin ja kokoonpanoihin.
Eräs
sivusuhde
Tixiläisille on vaskikvintetti Väärä Vitonen, V5. Siihen voitte
tutustua heidän nettisivuillaan,
joista nämä TixiBandin sivut ottivat vuosi sitten inspiraatiota. Väärä
Vitonen syntyi monta vuotta sitten Lieksan vaskiviikoilla käyneiden
soittajien kesken. Vasikvintetissä yleensä soittaa kaksi trumpettia,
käyrätorvi, pasuuna ja tuuba. Väärä Vitosessa trumpetit on korvattu
korneteilla, käyrätorvi alttotorvella ja pasuuna baritoni- torvella.
Koska se näin ei ole puhdasoppinen vaskikvintetti on se siis väärä.
TixiBandilaisista
Markku Järvinen on Väärä Vitosen baritonin soittaja. V5:n tuubisti Juha
Virtanen on puolestaan TixiBandin säännöllinen avustaja, baritonissa ja
tuubassa. Kun Juha oli Tixin levytyskeikalla yhden päivän Uffea
tuuraamassa, huomasimme tavan- neemme ammatin
puitteissa aikaisemmin tietämättä yhteisestä harrastuksesta. Se
tapaaminen johti minulle vuoden tuurauskeikkaan Väärä Vitosessa kun
kakkoskornetisti Tommi Jalo meni armeijaan. Se vuosi oli
opettava
ja kannustava. Harjoiteltiin ja tehtiin tosi paljon keikkoja, jotka
menivät yleensä
kunnialla. Sain siitä vuodesta kipinän käydä oppimassa soittamista
Lieksan kursseilla. Nyt on edessä kolmas kesä.
Neljäs syrjähyppääjä Väärä Vitosen ja TixiBandin välillä oli Tommi, joka tuurasi minua Vanhojentanssi-keikalla. Viides on nyt kapellimestarimme Kimmo Nurmi. Hän soitti klarinettia V5:n viime keikalla ja oli sovittanut kappaleita sille. Siitä keikasta voitte lukea Marjukka Hietaniemen kirjoituksen ja katsoa valokuvia. Galleriassa ovat myös omat vuoden 2009-10 keikkakuvani syrjähypystä Väärä Vitosen kanssa.
Neljäs syrjähyppääjä Väärä Vitosen ja TixiBandin välillä oli Tommi, joka tuurasi minua Vanhojentanssi-keikalla. Viides on nyt kapellimestarimme Kimmo Nurmi. Hän soitti klarinettia V5:n viime keikalla ja oli sovittanut kappaleita sille. Siitä keikasta voitte lukea Marjukka Hietaniemen kirjoituksen ja katsoa valokuvia. Galleriassa ovat myös omat vuoden 2009-10 keikkakuvani syrjähypystä Väärä Vitosen kanssa.
10.4.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
TixiBandin kevätkonsertti soitettiin eilen
Eilen
soitettiin Vantaan
Aikuisopiston salissa TixiBandin vuoden 2011 kevätkonsertti,
"Iskelmätaivas". Etukäteen oli mielessä levottomia ajatuksia. Viime
vuonna sali täyttyi ääriään myöten ja nyt kysyntä oli vielä
kovempaa kun tähtivieraaksi oli saatu Suomen suosituin näyttelijä
Martti Suosalo. Syttyykö kapina jos ovelta joutuu käännyttämään väkeä?
Martti oli alkuvuoden hyvin kiireinen ja yhteisiä harjoituksia
ehdittiin pitää vain kaksi. Paljon oli kesken vielä viimeisellä
kerralla. Miten mies selviää? Vai varastaako Martti koko
shown?
Tarvitaanko koko soittokuntaa enää? Vaatiiko yleisö seuraavana vuonna
yhä nimekkäämpiä tähtiä?
Miten kävi? Kaksi kolmasosaa paikoista täyttyi heti kun salin ovet avattiin 40 minuuttia ennen konsertin alkua. Vielä varttia vaille saattoi löytää hajapaikan. Lopulta joitain kym- meniä kuulijoita jouduttiin käännyttämään pois; turvallisuussyistä määrä oli rajoitettava alle neljäänsataan. Mutta kapinaa ei tietääkseni syttynyt.
Konsertti alkoi rajulla sovituksella Kärjen tangosta Liljankukka ja yleisö lämpeni. Poismennyttä laulajaa Kari Tapiota kunnioittanut Myrskyn jälkeen rauhoitti tunnelmaa. Sitten lavalle saapui mustassa puvussa ja tukka brylkreemillä sliipattuna Tangokuningas Martti Suosalo. Sikermä naisennimi-tangoja oli aitoa tulkintaa ilman parodiaa. Martilla on oikeasti hyvä ääni ja tyyli hallussa. Vähintään samaa tasoa kuin näyttelijöiden aikaisemmat kokeilut tällä alueella: Taneli Mäkelä ja Pertti Koivula muistuvat mieleen. Yleisö oli jo vahaa Martin käsissä.
Martin jälkeen on hankala paikka esiintyä. Mutta Joonas soitti hienosti pasuunasoolonsa, Nacke Johanssonin kappaleen Yksin, ja tyttö Kaivokselan, Iisa-Mariia, lauloi Tyttö Kioton. Siinä välissä vedettiin Lennonin ja McCartneyn Obladii-Obladaa ja Iisan esityksen jälkeen Mårtenssonin euroviisu Varjoon-suojaan. Tämä osa ohjelmasta oli normaalia hyvää TixiBand-tyyliä ja -tasoa. Vähän yllätten yleisöltä kuulin myöhemmin erityisen hyvää palautetta Beatles-kappaleesta ja kyllä se tuntui toimivalta bändistäkin päin kuunneltuna.
Sitten seurasi jotain odottamatonta. Iisa-Mariia kuulutti seuraavan solistin: neiti Hanna Siipinen. Soittokunta aloitti hitaan valssin Lemmen seitsemäs taivas. Pitkän alkusoiton aikana lavalle purjehti Pola Negri-tyylinen 20-luvun vamppi savuke pitkän imukkeen päässä. Hän lauloi matalalla alttoäänellä ja kuulosti kohtalokkaalta. Seuraava numero oli kepeää leikittelyä: Rakas Hans, mitä teet polves kans. Yleisö oli valmis repeämään. Mutta jälkeenpäin kuulin mielipiteitä, että olisi Martti laulajanakin pärjännyt eikä välttämättä olisi tarvinnut turvautua teatteriin. Itse olin kyllä haltioissani esityksen aikana, mutta kommentti antoi aihetta ajatukselle: söikö paljo teatteri musiikin tehoa? TixiBandin oli saatava aikaan myös itse musiikillaan kohokohtia konserttiinsa ettei jäisi kokonaan Martin varjoon. Sellaista yritettiin Bohemian Rhapsodyssä, mutta yritykseksi se jäi. Tämä on analyysin paikka vielä, mutta osasyynä ongelmiin pidän huonoa kuuluvuutta soittajien välillä esitystilan akustiikassa.
Toisen puoliajan avasi John Williamsin The Throne Room (harjoitelkaa kaikki lausumaan!). Tunnustusten jaon jälkeen vuoden soittajaksi valittu Petri soitti trumpetilla luotettavaan tapaansa 50-luvun hitin Kaksi ruusua ja jopa paikoin herkutteli glisandoilla. Ultra Bran alunperin esittämästä Savanni Nukahtaa kappaleesta tuli sitten lopulta se kaivattu TixiBandin hitti. Savanni lähti svengaamaan ja sen huomasivat sekä yleisö että soittajat.
Soittokunta sai levätä kun Martti veti varsinaisen teatterinumeron: Tannerin kupletin Vossikkakuski. Kimmo säesti hanurilla. Aivan ratkiriemukasta. Sen jälkeen Martti lauloi Simo Salmisen aikanaan "laulaman" politiikkalaulun, joka lämmitti TixiBandin seuraavaan omaan numeroon: Can't Take My Eyes off You eli suomeksi Kai vielä katsoa saan. Se svengasi yhtä hienosti kuin Savanni aiemmin. Ei siis jäätykään aivan Martin varaan ja varjoon. Sama hyvä meno jatkui seuraavassa Illen laulamassa Liehuva Liekinvarsi- kappaleessa (tuolla metsässä makaa kuollut mies...). Meno vain parani loppua kohti: Kimmon oma sävellys Madeira-valssi meni paremmmin kuin koskaan.
Martin viimeinen kappale oli Irwin Berlinin Rilluttele yö, alunperin Puttin on the Ritz. Amerikankielinen nimi tarkoittaa hienoksi pukeutumista hotelli Ritzin tyyliin ja sen Martti taisi: kiiltonahkakengät ja muut herrasmiehen varusteet ja eleet. Soittajien hyvä vire jatkui ja yhteistyö laulajan kanssa pelasi. Yleisö vaati Marttia lavalle yhä uudestaan, mutta Kimmolla oli muuta mielessä. Esiteltiin seuraavan vuoden konsertin teema, klassinen musiikki viihteellisesti nähtynä, sekä solisti, Erkki Liikanen. Näytteenä ensi vuoden tyylistä soitettiin lopuksi Heprealaisten vankien kuoro Verdin Nabucco-oopperasta. Se onnistui hyvin vaikka ainakin trumpetisteilla alkoi päivä olla täysi. Yleisö vaati lisää, mutta Kimmo sanoi ei kiitos.
Soittajien ilta jatkui edellisvuoden tapaan illallisella läheisessä ravintolassa. Uskollisimmat jaksoivat valomerkkin yli kunnes tuoleja alettiin pinota pöydille.
Miten kävi? Kaksi kolmasosaa paikoista täyttyi heti kun salin ovet avattiin 40 minuuttia ennen konsertin alkua. Vielä varttia vaille saattoi löytää hajapaikan. Lopulta joitain kym- meniä kuulijoita jouduttiin käännyttämään pois; turvallisuussyistä määrä oli rajoitettava alle neljäänsataan. Mutta kapinaa ei tietääkseni syttynyt.
Konsertti alkoi rajulla sovituksella Kärjen tangosta Liljankukka ja yleisö lämpeni. Poismennyttä laulajaa Kari Tapiota kunnioittanut Myrskyn jälkeen rauhoitti tunnelmaa. Sitten lavalle saapui mustassa puvussa ja tukka brylkreemillä sliipattuna Tangokuningas Martti Suosalo. Sikermä naisennimi-tangoja oli aitoa tulkintaa ilman parodiaa. Martilla on oikeasti hyvä ääni ja tyyli hallussa. Vähintään samaa tasoa kuin näyttelijöiden aikaisemmat kokeilut tällä alueella: Taneli Mäkelä ja Pertti Koivula muistuvat mieleen. Yleisö oli jo vahaa Martin käsissä.
Martin jälkeen on hankala paikka esiintyä. Mutta Joonas soitti hienosti pasuunasoolonsa, Nacke Johanssonin kappaleen Yksin, ja tyttö Kaivokselan, Iisa-Mariia, lauloi Tyttö Kioton. Siinä välissä vedettiin Lennonin ja McCartneyn Obladii-Obladaa ja Iisan esityksen jälkeen Mårtenssonin euroviisu Varjoon-suojaan. Tämä osa ohjelmasta oli normaalia hyvää TixiBand-tyyliä ja -tasoa. Vähän yllätten yleisöltä kuulin myöhemmin erityisen hyvää palautetta Beatles-kappaleesta ja kyllä se tuntui toimivalta bändistäkin päin kuunneltuna.
Sitten seurasi jotain odottamatonta. Iisa-Mariia kuulutti seuraavan solistin: neiti Hanna Siipinen. Soittokunta aloitti hitaan valssin Lemmen seitsemäs taivas. Pitkän alkusoiton aikana lavalle purjehti Pola Negri-tyylinen 20-luvun vamppi savuke pitkän imukkeen päässä. Hän lauloi matalalla alttoäänellä ja kuulosti kohtalokkaalta. Seuraava numero oli kepeää leikittelyä: Rakas Hans, mitä teet polves kans. Yleisö oli valmis repeämään. Mutta jälkeenpäin kuulin mielipiteitä, että olisi Martti laulajanakin pärjännyt eikä välttämättä olisi tarvinnut turvautua teatteriin. Itse olin kyllä haltioissani esityksen aikana, mutta kommentti antoi aihetta ajatukselle: söikö paljo teatteri musiikin tehoa? TixiBandin oli saatava aikaan myös itse musiikillaan kohokohtia konserttiinsa ettei jäisi kokonaan Martin varjoon. Sellaista yritettiin Bohemian Rhapsodyssä, mutta yritykseksi se jäi. Tämä on analyysin paikka vielä, mutta osasyynä ongelmiin pidän huonoa kuuluvuutta soittajien välillä esitystilan akustiikassa.
Toisen puoliajan avasi John Williamsin The Throne Room (harjoitelkaa kaikki lausumaan!). Tunnustusten jaon jälkeen vuoden soittajaksi valittu Petri soitti trumpetilla luotettavaan tapaansa 50-luvun hitin Kaksi ruusua ja jopa paikoin herkutteli glisandoilla. Ultra Bran alunperin esittämästä Savanni Nukahtaa kappaleesta tuli sitten lopulta se kaivattu TixiBandin hitti. Savanni lähti svengaamaan ja sen huomasivat sekä yleisö että soittajat.
Soittokunta sai levätä kun Martti veti varsinaisen teatterinumeron: Tannerin kupletin Vossikkakuski. Kimmo säesti hanurilla. Aivan ratkiriemukasta. Sen jälkeen Martti lauloi Simo Salmisen aikanaan "laulaman" politiikkalaulun, joka lämmitti TixiBandin seuraavaan omaan numeroon: Can't Take My Eyes off You eli suomeksi Kai vielä katsoa saan. Se svengasi yhtä hienosti kuin Savanni aiemmin. Ei siis jäätykään aivan Martin varaan ja varjoon. Sama hyvä meno jatkui seuraavassa Illen laulamassa Liehuva Liekinvarsi- kappaleessa (tuolla metsässä makaa kuollut mies...). Meno vain parani loppua kohti: Kimmon oma sävellys Madeira-valssi meni paremmmin kuin koskaan.
Martin viimeinen kappale oli Irwin Berlinin Rilluttele yö, alunperin Puttin on the Ritz. Amerikankielinen nimi tarkoittaa hienoksi pukeutumista hotelli Ritzin tyyliin ja sen Martti taisi: kiiltonahkakengät ja muut herrasmiehen varusteet ja eleet. Soittajien hyvä vire jatkui ja yhteistyö laulajan kanssa pelasi. Yleisö vaati Marttia lavalle yhä uudestaan, mutta Kimmolla oli muuta mielessä. Esiteltiin seuraavan vuoden konsertin teema, klassinen musiikki viihteellisesti nähtynä, sekä solisti, Erkki Liikanen. Näytteenä ensi vuoden tyylistä soitettiin lopuksi Heprealaisten vankien kuoro Verdin Nabucco-oopperasta. Se onnistui hyvin vaikka ainakin trumpetisteilla alkoi päivä olla täysi. Yleisö vaati lisää, mutta Kimmo sanoi ei kiitos.
Soittajien ilta jatkui edellisvuoden tapaan illallisella läheisessä ravintolassa. Uskollisimmat jaksoivat valomerkkin yli kunnes tuoleja alettiin pinota pöydille.
26.3.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
Kauko pisti torven naulaan
Tänään
juhli TixiBandin soittaja Kauko Rosenlund 80-vuotispäiväänsä
Ilmailumuseolla Vantaalla ja pisti torven lopulta naulaan. Tai melkein
naulaan: kevään keikat Kauko vielä soittaa. TixiBand oli tietysti
paikalla ja niin myös kymmenet Kaukon sukulaiset ja ystävät.
Muisteltiin menneitä ja syötiin hyvin, mutta lahjoja ei päivänsankarin
pyynnöstä annettu eikä juhlapuheita pidetty.
Ilmailumuseo oli entiselle lentokapteenille sopiva paikka. Kauko teki elämäntyönsä Finnairin leivissä ensin perämiehenä ja sitten kapteenina. Ura alkoi armeijassa, ohjaaja- aliupseerikurssilla Kauhavalla vuonna 1951. Lyhyen armeijakauden jälkeen ura jatkui Aeron/ Finnairin palveluksessa. Kaukon työkaluina olivat koneet DC3:sta Convairin ja Caravellen kautta DC8:aan ja DC10:een. Paras niistä oli Kaukon mukaan Caravelle. Lopulta kaukolentoja lentäneen kympin ohjaimista Kauko jäi eläkkeelle, takana 20 000 lennettyä tuntia.
Lentotunnit voi tarkistaa lentopäiväkirjoista. Soittotuntejaan Kauko ei ole laskenut. Niitäkin on tullut muutama. Opin soittamiseen Kauko sai kotona Orimatilassa, jossa isä ja lapset muodostivat vaskikvintetin. OAUK:n kurssijulkaisu kertoo Kaukon soittaneen trumpettia. Myöhemmin soitin oli pasuuna ja vanhoilla päivillä tenoritorvi. Finnairissa Kauko oli Pilottipuhaltajat-bigbandin perustajia. Tikkurilan soittokuntaan mies liittyi 60-luvun puoli- välissä; tarkkaa vuotta eivät kerro kirjat eikä muisti.
Kauko oli enemmän kuin rivisoittaja. Johtokuntaan hänet valittiin ensimmäisen kerran varajäseneksi vuonna 1972 ja johtokunnan puheenjohtajaksi vuonna 1984 kun edellinen kuoli yllättäen. Näin alkoi Kaukon pitkä puheenjohtajakausi, joka on yksi Tikkurilan Soittokunnan huippujaksoja. Se osui yksiin kapellimestari Henrikki Virkin kauden kanssa ja loppui vuonna 1996, vähän sen jälkeen kun Virkki erosi. Yhteistyö sujui miesten välillä hienosti. Tästä urakasta Kauko sai kunniapuheenjohtajan tittelin vuonna 2008. Säästetään yksityiskohdat Kaukon kaudesta historiakirjoituksen seuraavaan osaan.
Ensi syksynä TixiBand aloittaa yhtä miestä vajaana. Me nuoremmat jäämme kaipaamaan ystävällistä tarinaniekkaa. Kuka nyt kertoo harjoituksissa vitsejä tai muistelee entisiä aikoja? Riviin jää Kaukon kokoinen aukko, vaikka tenoritorveen lieneekin tiedossa jatkaja.
Ilmailumuseo oli entiselle lentokapteenille sopiva paikka. Kauko teki elämäntyönsä Finnairin leivissä ensin perämiehenä ja sitten kapteenina. Ura alkoi armeijassa, ohjaaja- aliupseerikurssilla Kauhavalla vuonna 1951. Lyhyen armeijakauden jälkeen ura jatkui Aeron/ Finnairin palveluksessa. Kaukon työkaluina olivat koneet DC3:sta Convairin ja Caravellen kautta DC8:aan ja DC10:een. Paras niistä oli Kaukon mukaan Caravelle. Lopulta kaukolentoja lentäneen kympin ohjaimista Kauko jäi eläkkeelle, takana 20 000 lennettyä tuntia.
Lentotunnit voi tarkistaa lentopäiväkirjoista. Soittotuntejaan Kauko ei ole laskenut. Niitäkin on tullut muutama. Opin soittamiseen Kauko sai kotona Orimatilassa, jossa isä ja lapset muodostivat vaskikvintetin. OAUK:n kurssijulkaisu kertoo Kaukon soittaneen trumpettia. Myöhemmin soitin oli pasuuna ja vanhoilla päivillä tenoritorvi. Finnairissa Kauko oli Pilottipuhaltajat-bigbandin perustajia. Tikkurilan soittokuntaan mies liittyi 60-luvun puoli- välissä; tarkkaa vuotta eivät kerro kirjat eikä muisti.
Kauko oli enemmän kuin rivisoittaja. Johtokuntaan hänet valittiin ensimmäisen kerran varajäseneksi vuonna 1972 ja johtokunnan puheenjohtajaksi vuonna 1984 kun edellinen kuoli yllättäen. Näin alkoi Kaukon pitkä puheenjohtajakausi, joka on yksi Tikkurilan Soittokunnan huippujaksoja. Se osui yksiin kapellimestari Henrikki Virkin kauden kanssa ja loppui vuonna 1996, vähän sen jälkeen kun Virkki erosi. Yhteistyö sujui miesten välillä hienosti. Tästä urakasta Kauko sai kunniapuheenjohtajan tittelin vuonna 2008. Säästetään yksityiskohdat Kaukon kaudesta historiakirjoituksen seuraavaan osaan.
Ensi syksynä TixiBand aloittaa yhtä miestä vajaana. Me nuoremmat jäämme kaipaamaan ystävällistä tarinaniekkaa. Kuka nyt kertoo harjoituksissa vitsejä tai muistelee entisiä aikoja? Riviin jää Kaukon kokoinen aukko, vaikka tenoritorveen lieneekin tiedossa jatkaja.
12.3.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
Historian neljä osa: Tikkurilan Musiikkiyhdistys
Takana on
tiukka jakso
palkkatyössä,
jona aikana harrasteprojektit joutivat kakkossijalle. Nyt vähän
helpottaa ja yhden lauantain ponnistuksella valmistui vihdoin tämä
neljäs osa historiikista.
Asiatiedoista saan kiitää Musiikkiyhdistyksen kokousten pöytäkirjoja sekä varsinkin kahta leikkele- ja valokuva-albumia: Melker Asklöfin (nyt Ulf Strömsholmin hallussa) ja Reino Raijoksen. Onnekas sattuma toi eteen lehti-ilmoituksen Soittokunan kokoonkutsusta kun selailin umpimähkään mikrofilmejä Tikkurilan kirjastossa. Viljo Sohkasen jälkeenjääneet paperit olivat tallella Työväenarkistossa; sieltä ne sai helposti tutkittavaksi ja päivystävä tutkija auttoi mielellään kun oli kotoisn Tikkurilasta ja tunsi henkilöitä ja tapahtumia.
Seuraavan osan aineistoa on runsaasti kasassa, mutta jakso on pitkä, 40 vuotta. Voi olla että sitä tulee työläin. Lähelle on vaikea nähdä.
Asiatiedoista saan kiitää Musiikkiyhdistyksen kokousten pöytäkirjoja sekä varsinkin kahta leikkele- ja valokuva-albumia: Melker Asklöfin (nyt Ulf Strömsholmin hallussa) ja Reino Raijoksen. Onnekas sattuma toi eteen lehti-ilmoituksen Soittokunan kokoonkutsusta kun selailin umpimähkään mikrofilmejä Tikkurilan kirjastossa. Viljo Sohkasen jälkeenjääneet paperit olivat tallella Työväenarkistossa; sieltä ne sai helposti tutkittavaksi ja päivystävä tutkija auttoi mielellään kun oli kotoisn Tikkurilasta ja tunsi henkilöitä ja tapahtumia.
Seuraavan osan aineistoa on runsaasti kasassa, mutta jakso on pitkä, 40 vuotta. Voi olla että sitä tulee työläin. Lähelle on vaikea nähdä.
8.3.2011 Kimmo Nurmi kirjoitti
Soittakaa lujempaa !
Tänään 8.3.
täyttää Timo
Forsström 50 vuotta. Hänen sävellys ja sovitustyönsä kunniaksi piti
Kaartin Soittokunta konsertin Keuda-salissa Keravalla.
Konsertti
pidettiin Keravalla, koska se on ollut Timon kotipaikkakuntana yli
kaksikymmentä vuotta. Koko konsertin sisältö muodostui Timo Forsströmin
monipuolisesta sävellys- ja sovitustuotannosta.
Solisteina olivat Antti Raiski ja Maarit Peltoniemi, laulu. Niko Kumpuvaara harmonikka, Matss Remell baritoni, Eero Saunamäki nokkahuilu ja Hannu Raijas trumpetti. Konsertin johtivat Raine Ampuja ja Sami Hannula.
Sitten konserttiin. Aluksi on pakko vain todeta, että VOI VELJET. Upeata musiikkia upeasti soitettuna. Laulajina Antti ja Maarit hoitivat työnsä kunnialla. Niko on mahtava hanurin soit- taja. Kaikki Kaartin omat solistit, Matss, Eero ja Hannu hoitivat omat sooloesityksensä ammattimiesten kiitettävällä soittotaidolla ja tulkinnalla. Orkesterina Kaartin Soittokunta onnistui myös hienosti.
Jos konsertin musiikkia analysoisi voisi ensi alkuun todeta, että Timo on jossain vaiheessa kuunnellut paljon Philip Sparken sävellyksiä. Toisaalta voisi väittää, että John Williams on taas kuunnellut paljon Timo Forsströmin teoksia. No, tämä on ajatusleikkiä. Kuitenkin näi- den kolmen herran musiikissa on paljon samankaltaisuuksia ja hyvä niin, koska kaikkien kolmen säveltäjän tuotanto on erittäin nautittavaa kuunneltavaa.
Tästä konsertista en oikein heikkoa lenkkiä löytänyt, vaikken niitä konsertteja kuunnellessa- ni varsinaisesti haekkaan. Koko paketti oli vaan niin pirun nautittavaa kuunneltavaa. Hienoa, että Kaarti teki oman konsertin Timon musiikista.
Ainoa asia joka pikkuisen teki tenän oli balanssiasiat. Keuda-salin ilta oli vaskien. Eturivin puut jäivät välillä liian pienelle huomiolle. Tämä korostui erityisesti silloin kun sähköisiä soittimia käytettiin, mutta tämän ongelman tunnistaa jokainen asian kanssa paininut. Eri- tyiskiitokset Thomas Rhönholmille, jonka soitto settirumpujen takaa oli sekä ihastuttavaa kuunneltavaa, että hauskaa katsottavaa. Mies soittaa kuin enkeli, kasvoillaan zombien ilmeetön katse.
Ei tästä konsertista voi käyttää juuri muuta sanoja kuin superlatiiveja. Onnistunut, loistava, viihdyttävä, miellyttävä ja yksinkertaisesti upea konsertti. Harvoin olen näin mielelläni kon- sertissa istunut. Sitä paitsi. Konsertti oli sopivan mittainen. Kiitos Timon musiikista ja Kaar- tin Soittokunnan esityksistä.
Koska Timo Forsström on toiminut myös TixiBandin kapellimestarina 1998-2001 toivotan omasta ja koko TixiBandin puolesta Timolle onnea 50-v päivästä ja menestystä myös jat- kossa musiikin sävellys- ja sovitustöiden parissa.
Solisteina olivat Antti Raiski ja Maarit Peltoniemi, laulu. Niko Kumpuvaara harmonikka, Matss Remell baritoni, Eero Saunamäki nokkahuilu ja Hannu Raijas trumpetti. Konsertin johtivat Raine Ampuja ja Sami Hannula.
Sitten konserttiin. Aluksi on pakko vain todeta, että VOI VELJET. Upeata musiikkia upeasti soitettuna. Laulajina Antti ja Maarit hoitivat työnsä kunnialla. Niko on mahtava hanurin soit- taja. Kaikki Kaartin omat solistit, Matss, Eero ja Hannu hoitivat omat sooloesityksensä ammattimiesten kiitettävällä soittotaidolla ja tulkinnalla. Orkesterina Kaartin Soittokunta onnistui myös hienosti.
Jos konsertin musiikkia analysoisi voisi ensi alkuun todeta, että Timo on jossain vaiheessa kuunnellut paljon Philip Sparken sävellyksiä. Toisaalta voisi väittää, että John Williams on taas kuunnellut paljon Timo Forsströmin teoksia. No, tämä on ajatusleikkiä. Kuitenkin näi- den kolmen herran musiikissa on paljon samankaltaisuuksia ja hyvä niin, koska kaikkien kolmen säveltäjän tuotanto on erittäin nautittavaa kuunneltavaa.
Tästä konsertista en oikein heikkoa lenkkiä löytänyt, vaikken niitä konsertteja kuunnellessa- ni varsinaisesti haekkaan. Koko paketti oli vaan niin pirun nautittavaa kuunneltavaa. Hienoa, että Kaarti teki oman konsertin Timon musiikista.
Ainoa asia joka pikkuisen teki tenän oli balanssiasiat. Keuda-salin ilta oli vaskien. Eturivin puut jäivät välillä liian pienelle huomiolle. Tämä korostui erityisesti silloin kun sähköisiä soittimia käytettiin, mutta tämän ongelman tunnistaa jokainen asian kanssa paininut. Eri- tyiskiitokset Thomas Rhönholmille, jonka soitto settirumpujen takaa oli sekä ihastuttavaa kuunneltavaa, että hauskaa katsottavaa. Mies soittaa kuin enkeli, kasvoillaan zombien ilmeetön katse.
Ei tästä konsertista voi käyttää juuri muuta sanoja kuin superlatiiveja. Onnistunut, loistava, viihdyttävä, miellyttävä ja yksinkertaisesti upea konsertti. Harvoin olen näin mielelläni kon- sertissa istunut. Sitä paitsi. Konsertti oli sopivan mittainen. Kiitos Timon musiikista ja Kaar- tin Soittokunnan esityksistä.
Koska Timo Forsström on toiminut myös TixiBandin kapellimestarina 1998-2001 toivotan omasta ja koko TixiBandin puolesta Timolle onnea 50-v päivästä ja menestystä myös jat- kossa musiikin sävellys- ja sovitustöiden parissa.
2.1.2011 Heikki Kuisma kirjoitti
Historian kolmas osa: Juuret Kellokoskella
Hinkkaaminen
saa taas
riittää,
vaikka kaikkea en vielä saanut mukaan mitä halusin. Henki- löiden
tunnistaminen valokuvista on vielä kesken. Se lisätään sitten aikanaan.
Seuraavasta osasta on yli puolet jo hahmottunut. Luvassa on aivan uutta tietoa soittokun- nan synnystä.
Seuraavasta osasta on yli puolet jo hahmottunut. Luvassa on aivan uutta tietoa soittokun- nan synnystä.
Lisää sivuja
Tilaa TixiBand soittamaan
Syntymäpäivät, häät, yrityksen tai yh- distyksen juhlat, kaikkiin tilaisuuk- siin sopii viihdemusiikki puhaltimil- la. Kaksi laulusolistia tuo TixiBandin ohjelmaan vaihtelua.
